Vielä muutama vuosi sitten Suomessa ei edes tunnettu sanaa ihmiskauppa. Nyt ilmiö on tullut tutuksi täälläkin. Tavoitteena pitää olla sen juuriminen heti alkuunsa.
Kansainvälisten selvitysten mukaan enemmistöön ihmiskauppatapauksista liittyy tavalla tai toisella prostituutiota. Silti ihmiskauppa voi määritelmän mukaan olla minkä tahansa työn teettämistä epäinhimillisissä oloissa. Suomen lakiin ihmiskauppa kirjattiin 2004. Kyse on selvästi maailmanlaajuisesta ilmiöstä, joka näyttää rajojen madalluttua yleistyneen koko Euroopassa. Ihmiskaupan uhrit voivat yhtä lailla löytyä niin lähtö-, kauttakulku- kuin kohdemaistakin.
Monissa tapauksissa voi syystä puhua nykyajan orjakaupasta, jossa uhrien ihmisarvoa poljetaan häikäilemättä hyötymistarkoituksessa. Toimintaa pyörittävät usein järjestäytyneet rikollisryhmät. Koska vastapuoli ei ole heiveröinen, viranomaisilla ei ole helppo tehtävä kitkeä ilmiötä. Rikollisryhmät voivat ihmiskaupassa hankkia tuloja monella tavalla: rahastamalla matkustajia, myymällä matkustusasiakirjoja sekä kiristämällä ja käyttämällä hyväksi uhreja ja heidän omaisiaan.
Suomen viranomaiset näyttävät onneksi heränneen ongelman edessä. Näin voidaan päätellä ainakin Helsingin käräjäoikeuden äskettäisestä tuomiosta, joka liittyi virolaisen kehitysvammaisen naisen huijaamiseen seksiorjaksi. Nainen oli houkuteltu Suomeen lupaamalla lastenhoitajan töitä, mutta täällä hänet pakotettiin muun muassa väkivallalla uhaten prostituutioon.
Oikeus langetti kuudelle virolais-suomalaisen liigan jäsenelle ehdottomat vankeusrangaistukset törkeästä ihmiskaupasta ja törkeästä parituksesta. Tuomioiden mitta vaihteli kolmesta ja puolesta vuodesta viiteen vuoteen. On toivottava, että kovat tuomiot todella toimivat pelotteena ihmiskauppaa nyt pyörittäville ja alan uusille yrittäjille. Jos perustellun kova tuomio pysyy muuttumattomana, sillä on ennakkotapauksen luonne. Tuntuvat rangaistukset voivat toimia pelotteena muille.
Muustakin kuin seksibisnekseen liittyvästä ihmiskaupasta on Suomessa jo tuntumaa. Rajavartiolaitoksen majuri Ilkka Herranen arvioi torstain Kalevassa, että aiemmin julkisuutta saanut kiinalaisten kivimiesten huijaus saattoi olla ihmiskauppaa. Tätä rikosnimikettä ei vain tuolloin ollut laissa olemassa.
Tärkeintä ei lopulta olekaan se, minkä rikosnimikkeen alle tapaukset sijoitetaan. Kivimiehet saivat lopulta Suomessa oikeuden päätöksellä työstään lailliset korvaukset. Tapaus joka tapauksessa tukee arviota, jonka mukaan juuri kiinalaiset ja intialaiset ajautuvat helposti ihmiskaupan uhreiksi.
Viranomaisille ihmiskaupan tunnistaminen on epäilemättä työlästä. Näin siksi, että ilmiö on Suomessa uusi ja että joskus tapaukset liikkuvat laillisuuden ja laittomuuden rajamailla. Tästä saatiin esimakua keväällä 2005, kun Suomessa nousi kohu Venäjän kautta bussilla tulleiden georgialaisnaisten palautuksesta.
Ihmiskauppa on todettu jo sen tason ongelmaksi, että sen uhrien jälkihoitoonkin on alettu paneutua. Siksi Oulun ja Joutsenon vastaanottokeskusten yhteyteen luodaan asiantuntijaryhmät, jotka miettivät uhreille annettavaa apua, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä oikeudellista tukea.
Suunnitelmaan kuuluu sekin, että ihmiskaupan uhreja pyritään sijoittamaan eri puolille Suomea. Uhrit voivat joutua vaihtamaan asuntoa useasti säilyäkseen suojassa heitä hyväksi käyttäneiltä rikollisjärjestöiltä. Tämäkin varautuminen kertoo, kuinka vakavasta rikollisuudesta ihmiskaupassa on kysymys.