Tutkija Anna Kontula pitää nykyisiä toimia ihmiskaupan kitkemiseksi tehottomina. Ihmiskauppaa etsitään lähinnä seksityön parista, ja silloinkin tunnistetaan vain karuimmat tapaukset.
- Tämä johtaa myös siihen, että avustustyöstä kohtuuton osa kohdistuu seksiteollisuuteen, koska siellä tunnistaminen on helpointa. Siitä on helpompi puhua kuin rakennusalalla olevasta ihmiskaupasta. Uhrit eivät ole yhtä kivoja, kun ne ovat miehiä, ja toiseksi raja ihmiskaupan ja ei-ihmiskaupan välillä on vaikeampi hahmottaa.
Tämä selittää Kontulan mielestä pitkälti sitä, miksi ihmiskaupan kitkemisessä on epäonnistuttu.
Kontulan mukaan ihmiskauppa ja länsimaiden siirtotyöläisten työmarkkinat nivoutuvat toisiinsa. Siirtolaisuuden toisessa ääripäässä on hyvää palkkaa nostava eliitti, joka muuttaa perheineen valitsemaansa maahan. Toisella laidalla ovat ihmiskaupan uhrit.
Näihin ihmiskauppamääritelmän ulkopuolelle jääviin paperittomiin siirtolaisiin nojaa jo monen eurooppalaisvaltion talouskehitys.
- Mikään muu ryhmä ei ole yhtä halukas tekemään töitä halvalla ja ja tyytymään osaansa ilman äänioikeutta.