Ihmiskaupan uhrit nähdään usein rikollisina - laittomina maahantulijoina, pimeänä työvoimana tai prostituoituina. Heidän on vaikea saada apua. Pakeneminen parittajan kynsistä voi tuntua turhalta, jos ilmoittautuminen viranomaisille merkitsee pidätystä ja maastakarkotusta.
"Tämä on yksi vaikeimmista kysymyksistä. Miten ihmiskaupan uhri voidaan tunnistaa? Se ei ole helppoa, koska he pyrkivät pysymään vaiti useista syistä. Monet eivät osaa kohdemaan kieltä tai heitä uhkaillaan", kertoo suurlähettiläs Christian Strohal, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ihmisoikeustoimiston ODIHR:n johtaja.
Strohal on huolestunut myös siitä, mitä ihmiskaupan uhreille tapahtuu, jos heidät pakotetaan palaamaan kotimaahansa. Silloin saattaa syntyä kierre: karkotettu ei pääse rikollisia pakoon vaan hänet myydään uudelleen orjuuden kaltaisiin oloihin.
Tämä on yksi niistä ongelmista, joita pohditaan Helsingissä torstaina alkaneessa konferenssissa.
Kaksipäiväisessä tapahtumassa keskitytään erityisesti siihen, miten ihmiskaupan uhreja pitäisi suojella maissa, joihin he päätyvät.
"Olemme havainneet, että ihmisiä on myyty useammin kuin kerran. Joissakin tapauksissa korruptoitunut poliisi saattaa olla mukana ihmiskaupassa", Strohal sanoo.
Seksin ostajat
jäävät taka-alalle
ODIHR pitää yhtenä päätavoitteena sitä, että ihmiskaupan uhrit saisivat oikeutta ja heillä olisi mahdollisuus vaatia korvauksia. Tämä edellyttää muuan muassa lainsäädännön uudistamista sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lait on pantava myös toimeen ja luotava tehokkaita valvontamekanismeja, Strohal korostaa.
"Huomio keskittyy tällä hetkellä ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun, kun pitäisi paneutua lisäksi uhrin tilanteeseen, hänen näkökulmaansa. Toivomme, että uhrien ihmisoikeuksien puolesta käytäisiin samanlaista kamppailua", hän huomauttaa.
Ihmiskaupan ketjuun kuuluvat olennaisesti myös asiakkaat. Seksin ostajia ei ole eritelty samalla tavalla kuin hyväksikäytettyjä, joiden kansallisuudet tiedetään melko tarkkaan.
Esimerkiksi Kosovoon tulevista 53 prosenttia on moldovalaisia, 23 prosenttia romanialaisia ja 13 prosenttia ukrainalaisia, selviää YK:n väliaikaishallinnon Unmikin raportista.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan naisten ja tyttöjen salakuljetus Kosovoon lisääntyi, kun Kfor-sotilaat saapuivat alueelle ja Unmik perustettiin vuonna 1999. YK pitää kuitenkin liioiteltuna arviota, jonka mukaan parikymmentä prosenttia asiakkaista olisi kansainvälisiä työntekijöitä. Tilanne on silti kiusallinen.
Ihmiskaupan uhreiksi joutuu maailmanlaajuisesti vuosittain arviolta 800-900 000 ihmistä, joista yli 30 prosenttia on lapsia ja alle 18-vuotiaita nuoria. Toiminta lisää rikollisten vuosituloja kymmenillä miljardeilla euroilla.