"Rakennus- ja säveltaiteesta voi löytää paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa on sääntöjä ja lainalaisuuksia, joita myös rikotaan taitavasti ja vähemmän taitavasti", sanoo oululainen arkkitehti ja harrastajatenori Kari Kanniainen.
Akateemikko Juha Leiviskä on todennut, että "musiikissa ja arkkitehtuurissa luodaan ihmiselle sopivia tiloja tähän äärettömään maailmankaikkeuteen".
Molemmat käyttävät samantyylistä terminologiaa. Rajataan tilaa, jonka ihminen pystyy havaitsemaan ja kokemaan. Puhutaan muodoista, väreistä, rytmeistä, rakenteista, teemoista ja muunnelmista.
"Myös hiljaisuus on läsnä, ja se voi olla hyvin jännitteinen. Sävellykset ja rakennukset - samoin kuin niiden tulkinnat - ovat oman aikansa lapsia, mutta joistakin vain syntyy klassikkoja tyylikaudesta riippumatta", Kanniainen arvioi.
Arkkitehtuurissa ja musiikissa vallitsevat säännöt ja lainalaisuudet ovat monesti hyvinkin tarkkoja.
"Arkkitehdeillä on vielä painolastina se, että rakennusten pitää täyttää myös turvallisuusmääräykset. Joskus halutaan kaikesta huolimatta liikkua sallitun rajamailla. Mielenkiinnon vuoksi rajoja pitää vähän rikkoa, tai ainakin vähän tökätä niiden reunoja."
Moniäänisyyden voi halutessaan käsittää ikään kuin kerrostalon rakentamisena.
"Kuulijalle polyfonisen sävellyksen pitää kuulostaa napakalta kokonaisuudelta, vaikka äänet sisällä elävät kukin omaa elämäänsä. Kerrostalossakin voi olla vaikka minkälaista meininkiä sisällä. Silti se saattaa näyttää jopa tylsältä ulospäin."
Lue lisää lauantain Kalevasta!