Ihmiset ennen asioita – Pekka Här­kö­sen pitkä lä­he­tys­työ­ru­pea­ma vaihtui toi­sen­lai­seen nä­kö­ala­paik­kaan

Raudaskylän kristillisen opiston uusi johtaja Pekka Härkönen toivoo, että opistot voisivat olla vaihtoehtoinen väylä esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville. Suomalainen koulutuskenttä on pitkälle säädelty, mutta Härkönen muistuttaa, että se, mikä sopii useimmille, ei sovi kaikille.

Kuva: Heli Nurkkala

Jos Pekka Härkönen saisi valita yhden asian, josta suomalaiset voisivat afrikkalaisilta oppia, se olisi ihmiskeskeisyys. Härkönen tietää, mistä puhuu. Hän on asunut ja työskennellyt puolisoineen pitkän rupeaman maissa, joissa ihmiset tulevat aina ensin ja asiat vasta sen jälkeen.

– Meillähän aika usein sanotaan, että asiat hoidetaan. Afrikassa asiat eivät toimi, jos ihmissuhde ei toimi. Ihmiset pitää ottaa vakavasti. Aina pitää muistaa, että ihminen otetaan ensin, oli asia mikä hyvänsä. Tämä on jäänyt vahvasti mieleen, Härkönen kertoo.

Härköset tekivät lähetystyötä Botswanassa neljä ja puoli vuotta. Sen jälkeen vierähti Tansaniassa vajaat yhdeksän vuotta. Viimeiset puolitoista vuotta Pekan työhön Itäisen Afrikan aluepäällikkönä kuului myös Etiopia. Härköset ovat toimineet Oulaisten seurakunnan nimikkolähetteinä. Pariskunta palasi Suomeen kesäkuussa.

Paluun lähestyessä mieli alkoi askarrella tulevien työkuvioiden ympärillä. Raudaskylän kristillinen opisto haki rehtoria, ja Härkönen tuli valituksi. Edeltäjä Jukka Hautala puolestaan lähti Lähetysseuran aluepäälliköksi, mutta suuntasi Lähi-Itään.

Härkönen kokee, että uudessa työssä on aika paljon haasteita ja oppimista. Ajatukset ovat osittain vielä epätietoisia, mutta esimerkiksi kansanopistojen roolista Härkösellä on selkeä näkemys. Hän toivoo, että opistot voisivat olla eräs vaihtoehtoinen väylä esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville.

– Koulutuskenttä on hirveän säädelty. Se, mikä sopii useimmille, ei kuitenkaan sovi kaikille. Paljon puhutaan syrjäytymisen ehkäisystä. Tulee paljon halvemmaksi kiinnittää asioihin huomiota ennalta, kuin hoitaa niitä jälkikäteen, Härkönen huomauttaa.

Raudaskylän kristillinen opisto antaa nykyisellään seurakunta- ja hautauspalvelualan, mielenterveys- ja päihdetyön sekä kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalvelujen ammatillista koulutusta. Maahanmuuttajien tarpeisiin on räätälöity monenlaista koulutusta. Aikuisten on mahdollista kerrata yksittäisiä oppiaineita. Lisäksi opistolla pyörivät kymppiluokat sekä lukio eri muodoissaan.

Toiminta seisoo kristillisellä arvopohjalla. Arvoiksi Härkönen listaa muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittamisen, suvaitsevaisuuden ja heikompien auttamisen.

– Näen, että kristillisillä kansanopistoilla on oma asemansa. Eihän täällä paljoa hengellistä koulutusta ole, mutta kristillinen arvopohja on opastava identiteetti, josta käsin asioita toteutetaan, Härkönen kertoo.

Opisto nojaa myös herännäisyyteen. Sekin on Härköselle tuttua lapsuudesta lähtien siioninvirsiseuroineen ja herättäjäjuhlineen.

Nykymaailman muuttuminen entistä polarisoituneemmaksi ja suvaitsemattomammaksi on Härkösen mielestä huolestuttavaa. Hän on seurannut paljon yhteiskunnallista keskustelua netin välityksellä myös Afrikassa ollessaan. Moni kuumana kiehunut aihe liittyy ilmastonmuutokseen.

– Me olemme tehneet töitä sellaisella alueella, joka on kiikun kaakun, että voiko siellä asua. Useimpina vuosina sademäärä ei riitä siihen, että voitaisiin viljellä järkevästi. Ei vaadi mieletöntä muutosta, jotta alueesta tulee elinkelvoton, ja silloin ihmiset lähtevät liikkeelle, Härkönen toteaa.

Dialogi, jota hän on kyseisistä aiheista seurannut, turhauttaa esimerkiksi siksi, ettei sitä todellisuudessa ole välttämättä olemassa.

– Helposti sanotaan, että ei heitä haluta ottaa vastaan, että eivätkö he voi elää omassa maassaan. No eivät he voi elää, varsinkaan, jos ilmastonmuutosta ei oteta vakavasti, Härkönen sanoo.