Ihmisen va­paut­ta ja ole­mis­ta et­si­mäs­sä

Kesäkuun 21. tulee kuluneeksi sata vuotta filosofin ja Nobel-palkitun kirjailijan Jean-Paul Sartren syntymästä. Sartre toimi kaksoisroolissa. Filosofeille hän kirjoitti ammattifilosofiaa ja maallikoille hän kirjoitti ajatuksiaan romaaniensa ja näytelmiensä kautta.

Sartrea juhlitaan. Jean-Paul Sartren mukaan ihminen on vapaa, mutta vapaus tarkoittaa silloin myös vastuuta omista teoista.
Sartrea juhlitaan. Jean-Paul Sartren mukaan ihminen on vapaa, mutta vapaus tarkoittaa silloin myös vastuuta omista teoista.
Kuva: Hannu Kyyriäinen

Kesäkuun 21. tulee kuluneeksi sata vuotta filosofin ja Nobel-palkitun kirjailijan Jean-Paul Sartren syntymästä. Sartre toimi kaksoisroolissa. Filosofeille hän kirjoitti ammattifilosofiaa ja maallikoille hän kirjoitti ajatuksiaan romaaniensa ja näytelmiensä kautta.

Joskus nämä roolit myös sekaantuvat, kuten filosofisessa pääteoksessa Oleminen ja olemattomuus. Siinä akateeminen filosofinen teksti saattaa äkkiä kääntyä kaunokirjalliseksi proosaksi ihmisen kärsimyshistoriasta.

Sartren filosofinen herääminen alkoi Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologiasta mutta enemmän hän on velkaa Husserlin oppilaalle, saksalaiselle eksistentialistille Martin Heideggerille (1889-1976).

Tämä oli viime vuosisadan merkittävin filosofi yhdessä kaksi analyyttisen filosofian suuntausta luoneen Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) rinnalla. Kirjallisuuden puolella esikuvia olivat Dostojevski ja Proust.

Sartre ei akateemisesti seurannut toisten ajatuspolkuja, vaan hän ajattelunsa täyttyi omista väreistä. Erityisesti ne liittyvät sartrelaiseen eksistentialismiin kuuluvista vapauden ja ateismin aatteista.

Sartren tekstit puhuvat vapaudesta ja omasta valinnasta vailla Jumalaa tai auktoriteettia. Siksi ne joutuivat sekä Vatikaanin kiellettyjen kirjojen luetteloon että Neuvostoliiton kommunistisen puoleen tuomitsemiksi.

Silti niiden pohjalta löytyy, selvimmin näytelmissä, protestanttisen ankara moraalinen asenne kuten Immanuel Kantilla (1724-1804): ihmisen pitää tehdä oikein siksi, että se on velvollisuus - mutta ei mistään muusta syystä.



Vapauden ja
moraalin filosofi


Sartrelle tärkeitä kysymyksiä olivat: Mitä on olla olemassa? Mitä erityisesti on olla ihminen? Hänen vastauksensa löytyi ihmisen vapaudesta. Vapauden kautta ihminen astuu maailmaan ja vapauden kautta ihmisen velvollisuus on jatkuva itsensä uudelleen luominen. Sartren termein ensinnä on olemassaolo, kuten on eläimillä. Ihmisillä on sen lisäksi valinnan mahdollisuus ja valinnalla he valitsevat itselleen olemuksen, oman elämänmuotonsa.



Ihminen on tuomittu
vapauteen päättämään


Vapaus ei tarkoita, että olemme aina vapaita tekemään, mitä meille pälkähtää. Me olemme aina jonkin tietyn tilanteen rajoissa, joka rajoittaa meidän fyysisiä ja henkisiä liikkumismahdollisuuksia.

Kuitenkaan nämä tilanteet eivät ole objektiivisia, kuten erityisesti anglosaksisen analyyttisen filosofian perinteessä on tahdottu väittää. Tilanteet ovat meidän omia tulkintojamme. Me valitsemme meitä rajoittavat tilanteet.

Tässä on yksi Sartren moraalifilosofian lanka. Ihminen ei ole vain mitä hän päättää olla, hän on myös vastuullinen siitä, mitä hän päättää olla. Hänet on tuomittu vapauteen päättämään. Vastuun tajuaminen synnyttää silloin myös ahdistuksen.

Syntyessään ihminen ei ole mitään ja eläessäänkään hän ei ole mitään muuta kuin eilisten valintojensa summa.

"Kaikki olemassa oleva syntyy vailla tarkoitusta, elää heikkoudessa ja kuolee sattumalta", Jean-Paul Sartre kirjoittaa teoksessa Inho.

Elämällä ei ole perustaa, elämme tyhjän päällä. Elämä on järjetöntä, mutta niin järjetöntä, että ei kannata tehdä edes itsemurhaa.