Ihmiskunta on kokenut vuosituhansien aikana muutoksia, joiden hyvyyttä tai pahuutta on mahdoton arvioida ilman historiallista kontekstia ja tutkimusta. Esimerkkinä muinaisen Rooman rapautumisen erääksi syyksi uskotaan metsien hävitystä ja näin aiheutettua eroosiota Välimeren rannoilla. Eroosion myötä rannat mataloituivat ja tekivät merenkulusta riippuvaiset kaupungit elinkelvottomiksi.
Sama silmitön hävitys jatkui myöhemminkin, kun puuta tarvittiin kaupunkien rakentamiseen ja maata viljelyyn. Väestön kasvaessa luonto väistyi ihmisen tieltä.
Myös maan uumenista hyödynnetyt energialähteet ovat olleet ainut keino kasvavan väestön elintarvikehuollon turvaamiseksi. Ilman fossiilisia polttoaineita ja moninaista konekantaa ei olisi ollut mahdollista hoitaa valtavia plantaaseja.
Kehitys on ollut nurinkurista, koska se on tapahtunut hillitsemätön väestönkasvu ja kulutus edellä. Aiemmin ei ymmärretty jatkuvan kasvun vaikutusten liittyvän myöhempiin muutoksiin luonnossa.
Moderni teknologia pyrkii etsimään kestäviä keinoja toisaalla kasvun, toisaalla hyvinvoinnin säilyttämiseen. Haittana on se, että hyvät ratkaisut syntyvät tavattoman pitkällä aikaviiveellä, kun vahingot ovat jo ehtineet tapahtua. Monet kiireessä toteutetut ratkaisut ovat myöhemmin osoittautuneet hyödyttömiksi, jopa vahingollisiksi.
Esimerkkejä tästä löytyy muun muassa vesistöjen hoidossa ja energian sekä elintarvikkeiden tuotannosta. Virhearvioita löytyy koko tuotantoketjusta aina raaka-aineiden tuottamisesta jalostukseen. Lopputuloksena on saasteita ja epäterveitä elintarvikkeita, jotka vaikuttavat elämisen olosuhteisiin ja jopa epidemioiksi leviäviin sairauksiin.
Kokonaan eri mittakaavasta puhutaan, kun tarkastellaan ihmisen taitoja yhteiskunnan rakentajana. Haasteellista tästä on tehnyt eri kulttuureissa varttuneiden ihmisten sovittaminen teoreettisiin yhteismalleihin.
Ihmisen henkiset valmiudet ovat lisäksi kehittyneet praktisia kykyjä hitaammin. Mitkään yhteiskuntaopit eivät tahdo toimia, jos harjaantumaton mieli asettaa esteitä yhteistyölle milloin ennakkoluulojen, milloin eduntavoittelun muodossa.
Tämä näkyy erityisesti kansakuntien hakiessa toistensa yhteyttä saadakseen vastineeksi joustavuutta ja turvallisuutta edullisella tavalla. Ongelmat yhteistyössä syntyvät yleensä yhteistyöhön hakeutuvien epärealistisista vaateista. Tavoitteita on ollut mahdoton toteuttaa, ja haku kompromisseihin on usein ollut vain ajan hukkaa.
Vaikutukset tänään ilmenevät hajoavina unioneina, ylimielisenä nationalismina, hallitsemattomina kriiseinä, massiivisina pakolaisvirtoina ja selittämättöminä ympäristö- ja terveyskatastrofeina.
Itse maapallolle ja luonnolle ihmisen toimilla ei pitkässä juoksussa ole vaaraa. Luonto korjaa syntyneet ongelmat ajan kuluessa omilla mekanismeillaan. Merkitystä on vain ihmiselle itselleen ja tilannetta voitaneen auttaa, jos yhteistyöstä tehdään enemmän ihmisen näköistä ja kasvu hallittavaksi.
Kari Luostarinen
Iisalmi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.