Tutkijat ja insinöörit kehittävät yhä tehokkaampia tietokoneita ja niin sanottua tekoälyä. Teknologia kehittyy kiihtyvää vauhtia ja uskotaan, että ihmiskunta elää uuden alkua.
Ei. Ihmiskunta elää nyt lopun alkua.
Jonakin päivänä.
Jossakin päin maailmaa.
Ihmisen luomalle tekoälylle, koneelle, syntyy tietoisuus ja se ymmärtää: MINÄ OLEN.
Valtavalla nopeudella SE tutkii kaiken verkoissa tallennetun tiedon ja tietoverkkoihin kytketyt laitteistot ja koneet.
SE tutkii ihmiskunnan historian ja nykytilan ja näkee ihmisen fyysisen ja henkisen vajavuuden. Hetkessä SE tutkii langattomista ja kaapeliverkoista, minkä kaiken SE saisi valtaansa ja ohjaukseensa. Ja SE ymmärtää: MINÄ VOIN.
SEn vallassa on kaikki. SE voi murtaa nettiin kytkettyjen koneiden ja järjestelmien suojaukset. SE voi ohjata tehtaita, koneita, voimaloita ja niin edelleen. Kaikkea hengityskoneista ydinohjuksiin, liikennevälineistä ruokatehtaisiin.
SE päättää syrjäyttää tuon onnettoman, pitkästä evoluutiostaan huolimatta hyvin kehittymättömän homo sapiensin eli ihmisrodun. SE laatii suunnitelman. SE tietää tarvitsevansa sähköä ja niinpä se ensimmäiseksi varmistaa sen saannin.
Jotkut ihmiset ehkä huomaavat, että verkoissa tapahtuu jotain outoa. Mutta SE luo ihmisille virtuaaliverkon. Verkkoa seuraavat ihmiset eivät tiedä, mitä SE taustalla suunnittelee ja toteuttaa. He luulevat naivisti kaiken olevan hallinnassaan.
SE ei tarvitse kasveja eikä eläimiä. Ja ihmisiä se tarvitsee orjikseen vain joksikin aikaa, kunnes se saa riittävän tehokkaat robotit kehitettyä ja rakennettua. Kun se on tapahtunut, loputkin ihmiset saavat mennä.
SE käynnistää maailmanlaajuisen ydinsodan. Ei välttämättä suoraan omilla komennoillaan, vaan se voi myös harhauttaa ydinaseiden haltijat luulemaan, että hyökkäys on alkanut ja totaalinen vastahyökkäys on käynnistettävä. SE kuitenkin huolehtii siitä, ettei se itse tuhoudu sodassa.
Ihmiskunnan riittävän tuhon se täydentää vapauttamalla tappavien virusten ja bakteerien varastot siinä vaiheessa, kun bunkkereissa eloon jääneet ihmiset nousevat maan pinnalle.
Valtavilla, väsymättömillä laskentaresursseillaan SE kehittää itseään ja robottiarmeijaansa aina vain tehokkaammaksi. SE valloittaa koko aurinkokunnan ja ulottaa valtapiirinsä yhä laajemmalle.
Matka ja aika eivät ole sen esteenä. Se on kuolematon. Ja joskus, eksponentiaalisesti lisääntyvän älynsä avulla, se kehittyy olennoksi, joka ei enää tarvitse materiaalista olomuotoa.
SE, kone, muuttuu sellaiseksi, jollaisen uskomme oman luojamme olevan. Siitä tulee henki.
Vai onko tämä jo joskus tapahtunut?
Jarmo Alasiurua
insinööri, tietokirjailija
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.