Raappana, Paarma ja Bommi-
tommi keikkailevat ravintola Pisteessä Rukalla sunnuntaina 23.3.
YK:n rasisminvastainen päivä 21.3.
Lahtelaisen reggaeartistinRaappanan esikoislevy Päivä on nuori on saanut erinomaisen vastaanoton. Albumia on myyty jo noin 4 000 kappaletta, kappaleet ovat päässeet radiokanavien soittolistoille, ja kritiikitkin ovat olleet kovasti kehuvia.
"Onhan se ollut aikamoinen yllätys, että ihmisiä kiinnostaa niin paljon, mitä suustani päästän. Se on tuntunut uppoavan äitiin ja tyttäreen", Raappana alias Janne Pöyhönen toteaa.
24-vuotias Raappana erottuu monista muista suomalaisista reggaeartisteista omaperäisen ilmaisunsa ansiosta. Raappanan ääni soi eri tavalla kuin esimerkiksi Jukka Pojalla, sen poljento on hämmästyttävän lähellä jamaikalaista.
"Olen vain jotenkin löytänyt oman tyylin. Sitä on sanottu huonoksi suomeksi, mutta kyllä siitä minun mielestäni selvän saa. Jos ei saa, niin pitää katsoa sanat netistä. Vaikka ei niitä ole näköjään sinnekään aina oikein kirjoitettu", Raappana sanoo.
"Mutta olen aina nähnyt reggaen sellaisena musiikkilaatuna, joka kaipaa jonkinlaista ilmaisutaitoa, että sen saa kuulostamaan hyvältä. En usko, että joku suomalainen hevityyppi pystyy yhtäkkiä laulamaan reggaeta."
Reggaepiireissä Raappana tunnettiin jo ennen esikoislevyään. Hän oli ehtinyt niittää mainetta esiintymällä lahtelaisen Pouta Soundin kanssa ja olemalla mukana Ghetto Blaster Sound -kokoelmalla. Suomalainen reggaemusiikin yhdistys Fi-Reggae ry huomasi lahtelaisnuorukaisen kyvyt ja palkitsi hänet vuoden 2005 artistiksi ja nosti Lintsari Anthemin vuoden biisiksi.
Raappanan ensikosketus reggaemusiikkiin ei kuitenkaan ollut autenttisin mahdollinen.
"Pikkujäbänä katselin, kun MTV:llä pyöri joku Bob Marleyn teknotyylinen remix, joka ei ollut soundiltaan ihan kuuminta hottia. Pian sen jälkeen sain kummisedältäni Ini Kamozen levyn. Olihan Hotstepper soinut nuorisotalollakin, mutta silloin en vielä tiennyt, mitä musaa se oli", Raappana selvittää.
"Se oli jotain uutta, ja ihmisarvotkin tuntuivat olevan kohdallaan. Kesämusaa, josta saa hyvät fibat. Siitä lähtien olen kuunnellut pelkästään reggaeta. Se riittää minulle."
Alkuun Raappana halusi ahmia lisää ja lisää reggaeta. Sen jälkeen, kun hän rupesi itse tekemään musiikkia, tahti on hieman rauhoittunut.
"Ei minulla edes ole hirveästi levyjä hyllyssä, kavereilta kyllä pummailen lainaan. Vinyylikokoelmissani on kokonaiset kolme kappaletta, mutta ne ovatkin kaikki hyviä", Raappana naurahtaa.
"Totta kai Jamaikalta löytyy koko ajan uusia juttuja, mutta sitä materiaalia tulee niin perhanasti koko ajan, että meikäpoika ei ainakaan pysy mukana. Itse olen kuunnellut enemmän rootsia kuin dancehallia, mutta kyllä dancehallistakin löytyy hyviä juttuja."
Raappanan mielestä reggae voi Suomessa hyvin. Myös Suomi-reggae tuntuu käyvän kaupaksi.
"Suomalaisia reggaelevyjä tulee varmaan sen verran harvakseen, että jengi mieluummin ostaa niitä kuin imuttaa netistä. Mutta ei reggaeartisteja Suomessa hirveästi ole."
Tekstinsä Raappana ammentaa ympärillään olevasta elämästä. Mistä tahansa voi tehdä biisin.
"En ole keksinyt mitään, mistä ei voisi laulaa. Sehän on ihan ilmaisusta kiinni, miten ne asiat sanoo. Aiheitahan riittää."