Etelänsuosirrin munia on kerätty tulvien tieltä, haudottu ja kuoriutuneet poikaset on päästetty varovasti takaisin luontoon.
Jumala näkee varpusen ja pitää huolta linnuista, vaikkeivät ne kylvä eivätkä kynnä. Jumala kutoo myös ihmislapsen kokoon äitinsä kohdussa.
Kuitenkin yli 9 000 tällaisen ainutlaatuisen ihmisyksilön elämä keskeytetään vuosittain. Kuka rupeasi huolehtimaan äideistä, joiden on hankala jatkaa raskauttaan? Kuka rohkaisisi isiä ottamaan vastuuta jälkeläisistään?
Paljon olisi tehtävää yhteiskunnan rakenteissa kuin tiedeyhteisöissä. Pitäisi tuoda esille rehellisesti tieteelliset faktat siitä, kuka abortissa hävitetään ja mitä abortti voi aiheuttaa tekijöilleen.
Särkyneiden munien rinnalla on myös paljon särkyneitä sydämiä. Kuinka saisimme edes saman arvostuksen niille, jotka kantavat huolta aborttitilastoista kuin niille, jotka kantavat huolta tulvissa menehtyneistä linnunmunista?
Sari Ahola
sosionomi, Tampere