Palvelupäällikkö Anneli Nieminen haluaa isona YK:n ihmisoikeustarkkailijaksi. Nykyinen elo sujuu kansainvälisen, tanskalaista alkuperää olevan ISS konsernin haasteellisissa tehtävissä ja yksinhuoltajan arkea pyörittäessä.
Tällä hetkellä olo on kuin seisoisi junapysäkillä eikä tiedä mihin junaan hyppäisi", pohtii hän.
Elämässä on paljon mahdollisuuksia ja Annelilla riittää virtaa. Vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä hän on tavannut useaan otteeseen entisen puolustusministerimme, nykyisin YK:ssa toimivan erityisasiantuntija Elisabeth Rehnin ja saanut tältä yhden elämänohjeistaan.
"Rehn kertoi, että ilman huumoria hän ei millään olisi selvinnyt kaikesta siitä, mitä on erityisasiantuntijan tehtävässään kohdannut", kertoo Anneli.
Huumorin lahja on tullut hänelle karjalaisen isoäidin verenperintönä, kuten myös ystävien hemmotteleminen kunnon karjalaisella pitopöydällä.
"Rentoudun parhaiten ihmisiä hoitamalla tai järjestämällä kunnon illalliset!" hymyilee tehopakkaus.
Annelin kodin ovet ovat aina auki ystävien tulla. Kellarissa on hierontapöytä johon turvaudutaan silloin, kun jonkun selkä ja hartiat meinaavat sanoa sopimuksen irti.
Yläkerrassa on huone, jonne majoitetaan tarvittaessa hän, joka on kohdannut elämänsä kriisin ja tarvitsee hetkeksi hengähdystauon.
Omasta jaksamisesta täytyy pitää myös huoli ja siksi Anneli suunnistaa kerran vuodessa ulkomaille, aurinkorannalle rentoutumaan. Parasta on kuitenkin vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja siinä ennen kaikkea luonnon keskelle suuntautuvat harjoitukset.
Elämä ei ole aina kohdellut silkkihansikkain, mutta vaikeudet ovat opettaneet oikeudenmukaisuuden ja ihmisten arvostuksen merkityksen.
Hän kertoo, että vaikeat hetket ovat näyttäneet toteen sen, että kukaan ei selviä yksin. Ilman hyviä ystäviä jaksaminen olisi ollut mahdotonta.
"Täytyy vain uskaltaa ja ennen kaikkea uskoa siihen mitä tekee, olipa kyse työstä tai elämästä itsessään. Uskon vakaasti, että ennemmin tai myöhemmin oikeudenmukaisuus voittaa", sanoo Anneli päättäväisesti.
"Päätin, että elämäni on muutakin kuin vain selviytymistä, sillä yksinhuoltajalla on samanlainen oikeus menestyä kuin muillakin," Anneli toteaa.
Elämä lapsen kanssa ainoana aikuisena ei aina ole helppoa, mutta ystävien ja isovanhempien tuella se onnistuu. Hänen mielestään kenenkään ei pidä hukata aikaa ja elämää itsesääliin, pitää elää täysillä.
"Pitää elää niin, että sitten vanhana kun istuu kiikkustuolissa, voi hihittää, että tuonkin minä tein!"