Kaikki eivät usko otsikon väittämää. Mitä enemmän aurinko helottaa, sitä harvempi pyöräilijä suojaa päänsä kypärällä. Keskiviikkoaamun työmatkalla havainnoin kymmenkunta muuta pyöräilijää. Omassa päässäni oli kypärä, kuten yhdellä vastaantulijalla. Hän oli nainen. Tämän hyvin satunnaisen tutkimuksen mukaan naiset ja miehet noudattavat vuoden alusta voimaan tullutta kypäräpakkoa yhtä kehnosti.
Pyöräilevä oululainen poliisimies vahvisti havainnon. Kymmenestä vain pari kolme polkumasiinalla matkaajaa suojaa nuppiaan kolhuilta. Pääkaupunkiseudulla asuvat pitävät päätään arvokkaampana. Oululaispoliisin havainnon mukaan kypärän käyttö on siellä paljon yleisempää. Joku syy tuohon kummalliseen eroon täytyy olla. Tuskin me pohjoisempana asuvat eteläsuomalaisia lujapäisempiä olemme. Paremminkin voi puhua kovakalloisuudesta.
Kun kelit kylmenevät, kypärää käytetään hieman enemmän. Melko hyvin nykyiset kypärät kuitenkin tuulettuvat. Ne voivat jopa suojata päätä myös liialta paisteelta.
Pyöräilykypärän käyttöpakko on niitä erikoisia säädöksiä, joiden noudattamatta jättämisestä ei sakoteta. Siksi rikkeen yleisyydestä ei ole paperilla faktaa, kuten on moottoriajoneuvoilla liikkuvien rikkomuksista.
Autoilijoille kirjoitetaan useimmat sakkolaput ylinopeudesta. Siinä ikävässä tilastossa mieskuljettajat johtavat selkein numeroin. Se voi johtua siitä, että miesten ajomäärät ovat suurempia.
Paikoin joku muu rike toistuu paljon useammin. Muuan tuttu pitää omien havaintojensa perusteella kevyen liikenteen väylää ajamista autoilijoiden yleisimpänä liikennerikkomuksena.
Jalankulku- ja pyöräteillä on säännönmukaisesti kavennus, jonka kyllä huomaa. Väylän luonnetta ilmaisevat merkit ovat aivan tiessä kiinni, joten huonohoksainenkin ne havaitsee.
Viime aikoina olen tullut ajoittain seuranneeksi liikennettä tienpätkällä, joka on pyhitetty jalankululle ja pyöräilylle siksi, että niin on katkaistu läpikulku yleiseen liikenteeseen kehnosti sopivalla osuudella. Yllättävän moni autoilija katsoo, että hänellä on oikeus jättää mokomat merkit ja puomit omaan arvoonsa. Kertoipa eräs koiraa ulkoiluttanut rouva, kuinka paikalle ajaneesta autosta hänelle oli esitetty pyyntö siirtyä syrjemmälle, jotta päästään hurauttamaan ohi.
Se on vastuuton asenne. Paikalla liikkuvilla pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla, joista monet ovat lapsia, on täysi oikeus olettaa autojen liikkuvan jossakin muualla. Sillä väylällä on auto töytäissytkin erästä jalankulkijaa. Poliisi sentään löysi kuljettajan.
Tarkkailu sillä osuudella osoittaa, että liikennesääntöjä rikkovat niin miehet kuin naisetkin. Sukupuolten liikennekäyttäytymisen erojen vertailu alkoi kiinnostaa, kun tiistain Iltalehdessä kerrottiin Ruotsissa ja Norjassa käydystä keskustelusta, jonka mukaan naiset ovat miehiä surkeampia autonkuljettajia. Ruotsin tunnetuin liikenne-ekspertti Robert Collin kirjoitti Aftonbladetissa, että naiset eivät aja autoa vaan ovat auton kyydissä myös ratin takana istuessaan. Collinin mukaan naisilla ei ole liikenteen pelisilmää. He eivät pysty ennakoimaan tilanteita.
Norjalainen Transportekonomiska institut on puolestaan tehnyt tutkimuksen, jossa muun muassa väitetään, että naisilla on vaikeuksia käyttää vaihteita samalla kun he seuraavat liikennettä. Muutenkin naiset tekevät TØI:n mukaan enemmän ajovirheitä kuin miehet.
Suomalainen liikennekäyttäytymisen tutkija, väitöskirjaa Turun yliopiston psykologian laitokselle tekevä Sirkku Laapotti puolestaan sanoo, että ajettuihin kilometrilukuihin suhteuttaen miehet ovat naisia onnettomuusalttiimpia.
Niin tai näin, niin ainakin Suomen liikenteeseen on pesiytymässä välinpitämättömyys. Siitä seuraa turmia, onpa ratissa mies tai nainen.