On perjantai ja gallupin paikka. Tunnetteko itsenne työviikon jälkeen a) uupuneeksi, b) täysin uupuneeksi, c) erittäin uupuneeksi? Tutkimusten mukaan suomalainen puhaltaa vastaukseksi pitkän c:n, jos jaksaa. Kolmikymppinen nuori aikuinen on poikki, samoin hänen yli viisikymppiset vanhempansa.
Miten ihmeessä suomalainen on taas jaksanut yhden viikon työelämän moniosaajana? Viitisen päivää hän on sopeutunut muuttuviin olosuhteisiin, oppinut jatkuvasti uutta, hallinnut pienet kokonaisuudet useammalta eri alalta. Ollut vastuullinen, syönyt nopeasti, varonut visusti käyttämästä työaikaa isomman tarpeen murjaisemiseen.
Lamavuosien jälkeen sisäistimme ulkoistamisen. Ellei pysy tahdissa, lipsahtaa penkalle ja joutuu lopun ikäänsä esiintymään omalla toiminimellä.
Töiden päätteeksi äidit ja isät kaatuvat rivitalokolmionsa tuulikaappiin. Lapset on poikettu nostamassa tarhan aidalta Nissaniin.
Siinä vapaalle vaihtava perhe todistaa, kuinka kaikki mehu on puristettu. Tulostavoiteet on täytetty ja vastuuta kannettu kilpailukyvyn säilymisestä niin että välilevy pullottaa.
Silti liivintaskussa painaa riittämättömyyden tunne. Jäikö jotakin tekemättä? Joka toinen suomalainen käyttää internetiä kotonaan, eli aloittaa ylityöt heti kun lapset ovat nukahtaneet.
Ihmispää on hassu. Se kehittää suojaavia ilmaisuja raaoille ilmiöille. Työpaikan dynaaminen ilmapiiri on lautaverhoilu umpikaaokselle. Haastava tehtävä joustavalla työajalla tarkoittaa työtä vuorotta ilman ylityökorvauksia. Tuotekehitykseen panostaminen kielii siitä, ettei yrityksellä ole yhtään tuotetta valmiina. Nopeasti kasvava yhtiö kertoo tumpelosta riskisijoittamisesta.
Vaaan eihän töitä ole pakko hulluna paiskia, eipä toki. Vapaa henki voi ottaa loparit. Kun taitava työntekijä jättäytyy pois, monet muut yhtiöt kiinnostuvat hänestä heti. Yhteyttä otetaan pian. Ainakin nyt Luottokunta, pankin lainaosasto, Oulun Energia sekä pari perintätoimistoa yrittävät tavoitella.
Siksi suomalainen ottaa tehon irti, ja vastaa yksin kymmentä banaanilla sitoutetun apinan raivoa.