Stan Lee - John Romita - Gil Kane: Hämmästyttävä Hämähäkkimies (Ihmesarja 1), 304 sivua. Toimitus: Jouko Ruokosenmäki. Suomennos: Rami Rautkorpi. Egmont Kustannus Oy.
Egmont Kustannuksen julkaisemissa Ihmesarja-pokkareissa on hyvä lähtöidea: kootaan Marvelin neuroottisten supersankarien seikkailuja pitempi kronologinen pätkä samojen pehmeiden kansien sisälle edullisesti.
Hinta/laatu -suhteen voi sanoa olevan ainakin ensimmäisessä Hämähäkkimies -kokoelmassa kohdallaan: sivuja on yli 300 eli noin 15 lehden numeron verran, eikä pokkarin hankinta rasita liikaa kukkaroa. Osaltaan säästöt syntyvät siitä, että valitut sarjat ovat mustavalkoisia, mikä ei Hämähäkkimiehen tapauksessa haittaa.
Hämähäkkimies-valikoiman sarjat ovat vuosilta 1970-71, jolloin käsikirjoittaja Stan Lee oli vielä joltisessa iskussa. Samanlaiseen kieli poskessa -henkiseen verbaalivyörytykseen kuin edellisellä vuosikymmenellä hän ei tosin enää yltänyt, mutta tarinoissa nostettiin joskus esiin yhteiskunnallisia ja sosiaalisia teemoja, esimerkiksi huumeongelmaan liittyen. Paikoin mentiin tosin jo melodraaman puolelle, lähes nenäliinatasolle: Hämähäkkimiehen hermoherkkyyteen liittyen tuonkin toisaalta nielee.
Paikoin Lee uittaa seikkailut lähes kauhun puolelle. Sisällön liukuvuudesta huolimatta John Romitan ja Gil Kanen dynaamista, mutta ajoittaisista ylilyönneistään huolimatta selkeää piirrosjälkeä seuraa enimmältään mielikseen.
Myöhemmillä Hämähäkkimies-saagan uudistajilla ja "pöllyttäjillä" olisi kautta linjan oppia otettavaksi tuollakin puolella. Parempi varata vanhaan kuin iskeä käsi tuoreeseen kökköön: Ihmesarja-pokkareille odottaa jatkoa, niin perinnetietoisuuden kuin toimivan kunnianosoituksenkin mielessä.