Johnny Spillane riisuu toppakamppeet yltään, mutta musta pipo pysyy tiukasti päässä. Hän nappaa koripallon käsiinsä, pompauttaa muutaman kerran ja heittää. Korisukka heilahtaa.
"Jii-haa", mies tuulettaa.
On perjantai ja alkuilta. Ruka-klubin kellarissa pallon kanssa lämmittelevä Spillane valmistautuu vihoviimeiseen harjoitukseen ennen yhdistetyn maailmancupin avauskisaa.
Maanantaina 23 vuotta täyttäneen yhdysvaltalaisen kelpaa pallotella. Hän on yhdistetyn sprinttikisan maailmanmestari viime talven kisoista. Spillane oli Val di Fiemmen suurin yllättäjä. Hän nousi mestariksi lähes täydellisestä tuntemattomuudesta.
"No ei nyt sentään", Spillane toppuuttelee.
"Olihan minulla alkukaudesta muutama palkintopallisijoitus maailmancupista."
Sijoituksia kolmen parhaan joukkoon oli tarkkaan ottaen kolme. Ennen viime kautta Spillane ei ollut lähelläkään palkintopallia. Aikaisempina kausina edes kymmenen parhaan joukkoon selviäminen oli liian kova haaste.
Oikeita
valintoja
Uuden mantereen ihmemies vetää pipoa syvemmälle päähänsä ja heittää taas korin. Lahjoja olisi koripalloonkin, mutta lajia Spillane ei vaihda, ei enää.
"Minä olen aina nauttinut yhdistetystä. Nyt tämä on vielä hauskempaa, kun tulee vähän menestystäkin."
Johnny Spillanen uran käännekohta oli Salt Lake Cityn olympiakisat, joissa USA oli joukkuekisassa parempi kuin koskaan. Suomen voittoon päättyneessä kisassa isäntämaan nelikko oli neljäs.
Hyvä sijoitus antoi potkua tulevaisuuteen? Ei suinkaan, sillä sijoitus oli Spillanelle ja koko joukkueelle ankaraakin ankarampi pettymys.
"Järkyttävintä oli se, että kaikki muut olivat neljännestä sijasta ihan mielissään. Mutta me tiesimme, että olimme mokanneet mahdollisuutemme."
Toista kertaa Spillane ei halunnut mokata. Hän teki olympialaisten jälkeen nipun oikeita valintoja. Tärkein niistä oli muutto Steamboat Springsistä Coloradosta olympiakisojen maisemiin Park Cityyn, jossa on yksi Yhdysvaltojen harvoista muovimäistä.
"Se oli keskeisin pala palapelissä, jolla sain mäkihyppyni oikeisiin uomiinsa. Kesän jälkeen hyppyni oli paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Itseluottamukseni oli kauden alussa kova, ja muutama hyvä kisa vain kasvatti luottamustani", Spillane kertoo.
Parhaat
valmentajat
Toinen ratkaiseva tekijä kultamitalikunnon taustalla oli uusi mäkihyppyvalmentaja Corby Fisher, joka astui remmiin olympiakisojen jälkeen.
"Hän on maailman paras", Spillane kehuu.
"Hän sai minut ajattelemaan ja keskittymään oikeisiin asioihin."
Spillanella riittäisi puhumista valmentajista vaikka koko illaksi. Hänen mukaansa Pohjois-Amerikassa on monta kertaa vedetty väärästä narusta, kun esimerkiksi juuri mäkivalmentajia on palkattu lajin pääkallopaikalta Euroopasta.
"Sitä en sano, etteivätkö eurooppalaiset osaisi hommaansa. Totta vieköön he osaavat, mutta tekniikka-asiat sun muut täydellisesti osaava valmentaja ei välttämättä ole kuitenkaan se paras valmentaja. Valmentaminen on niin paljon muutakin kuin vain tekniikkaa", Spillane aloittaa.
Eri tavat
elää ja ajatella
Spillanen mielestä homma hitsaa kiinni ennen muuta henkisellä tasolla.
"Me amerikkalaiset olemme erilaisia kuin te eurooppalaiset. Meillä on oma tapamme olla, elää ja ajatella", hän sanoo.
Mutta hetkinen, eikö USA:n yhdistetyn päävalmentaja ole norjalainen Bard Elden?
"Joo on, mutta me olemme tehneet yhteistyötä jo vuodesta 1996. Alkuun tappelimme ja väittelimme aika rajusti - sellaista se on, kun vastakkain on kaksi vahvaa tahtoihmistä erilaisista kulttuureista."
Spillanella on ollut ja on jatkossakin erinomainen mahdollisuus tutustua eurooppalaiseen elämänmenoon. Valtaosa yhdistetyn kisoista käydään vanhalla mantereella. Tämän vuoden maailmancup ei edes piipahda Pohjois-Amerikassa.
"Se on huono homma lajin tunnettavuuden kannalta - ja muutenkin. Välillä reissussa iskee kova koti-ikävä, tekisi mieli päästä joelle heittämään perhoa."
Spillane ja koko USA:n yhdistetyn joukkue on reissussa käytännössä viisi kuukautta, marraskuusta maaliskuuhun. Jouluna on aikaa pyörähtää kotona.
"Kokonaiset kolme päivää. Eikö olekin mahtava joululoma", Spillane kysyy.
Mutta maailmanmestari ei valita. Hän on itse tiensä valinnut.
"Muut minun ikäiseni käyvät koulua, minä reissaan maailmalla. Mutta tämä on sata kertaa parempaa elämän koulua kuin yksikään college. Eikä tämä sitä paitsi koko elämää kestä, ihminen on kuitenkin huippu-urheilija aika lyhyen ajan elämästään."
Spillane ottaa taas pallon, ajaa korille ja pussittaa. Hän on valmis uuteen kauteen.
"Näistä Rukan kisoista en odota yhtään mitään. Olen ollut viikon flunssassa, ja hiihto voi olla minulle tappohommaa."
Kauden avaus oli juuri sitä, mitä maailmanmestari osasi odottaakin. Mäki ei mennyt ihan tuubiin (38.) ja hiihtoreissu jäi kesken.
