Ihminen ylittää elämänsä varsipolulla useita rajoja. Toiset niistä ovat näkyviä, toiset näkymättömiä.
Kärppien päävalmentaja Matti Alatalo astui lauantaina erään näkymättömän rajan yli. Tuo raja on armoton. Se määrittelee arvon jääkiekkovalmentajan työlle, joka viime kädessä on vain ja ainoastaan tuloksien ulosmittausta.
Tänään Kärpät on SM-liigan mitalipelijoukkue - seitsemännen kerran peräkkäin, kahdeksannen kerran 2000-luvulla.
Alatalo on saanut matkan varrella paljon lokaa niskaansa. Osin aiheesta, osin aiheetta.
Enää kukaan ei voi sanoa, että Alatalo olisi epäonnistunut kasvonsa uusineen joukkueen luotsina. Kävi välierissä miten tahansa.
Syksyn pimeinä iltoina seurajohdon usko oli koetuksella. Tuolloin Kärpät ei näyttänyt joukkueelta, joka olisi valmis taistelemaan mestaruudesta. Ei sinne päinkään.
Alatalon onneksi Seppo Arponen ja Juha Junno eivät ole hätähousuja. Kärppien voimakaksikko näkee yksittäisten otteluiden ja kylmän numerodatan takana asioita, joita muut eivät havaitse.
Voi olla, että Alatalo ei olisi oikea valmentaja Jokereille, HIFK:lle tai Bluesille.
Mutta Kärpille Alatalo oli ainoa oikea valinta. Juuri nyt Kärpät on mestarisuosikki numero 1.
Eikä vähiten Oulaisten ihmemiehen ansiosta.
Jokerien kausi päättyi taas kerran katastrofiin. Jokerit oli yksi SM-liigan kalleimmista joukkueista.
Puheenjohtaja Harry Harkimo ja urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen käyttivät joukkueen rakentamiseen 2,9 miljoonaa euroa. Ja mitä tuolla summalla saatiin keitettyä kasaan?
Jokerit sai ykkösvahdin (Juuso Riksman), joka vähätteli julkisesti joukkuettaan ja "maalitykin" (Jani Rita), joka ei tehnyt pudotuspeleissä osumaakaan.
NHL-meritoitunut päävalmentaja Glen Hanlon jää SM-liigahistoriaan vitsinä, joka ei naurattanut ketään. Jokerit vuosimallia 2009 oli yhtä innostava luomus kuin Saksan jalkapallomaajoukkue. Siis konemainen, passiivinen ja äärettömän tylsä. Ei ihme, että osa kannattajista vertasi Jokerien pelaamista maalin kuivumisen katseluun.
Jokerit ei vain hävinnyt puolivälieräsarjaa. Nöyryytys oli kokonaisvaltainen moukarinisku nivusiin.
Suomi-kiekon jättiläinen lähti kesälomalle tavalla, joka oli modernin, hyökkäävän jääkiekon irvikuva. Ei tule ikävä.
Kimmo Siira
kimmo.siira@kaleva.fi