Kari Heikkilä tietää, miten ihme tehdään, miten sensaatio syntyy. Hän seisoi keväällä 2001 Kärppien vaihtoaitiossa, kun Kärpät sarjanousijana sysäsi kahdeksannelta sijalta runkosarjan voittaneen Jokerit kesälomalle puolivälierissä otteluvoitoin 3-2. Kaiken huipensi sarjan viimeinen ottelu Helsingissä, minkä Kärpät voitti 1-0 Tuo ottelusarja lienee edelleenkin liigakiekon suurin jymypaukku, jossa mahdottomasta tehtiin mahdollista. Se oli ottelusarja, jossa pieni maalaisserkku nöyryytti Helsingin herroja. Kokemus ihmeen tekemisestä ei tällä kertaa auttanut Heikkilää ja Bluesia. Vaikka marginaalit olivat numerollisesti varsin pienet, pelillisesti Kärpät oli viidettä ottelua lukuunottamatta vastustajaansa valovuosien päässä edellä. Kärpät pelasi hyvää jääkiekkoa, mutta kunnia hyvästä ottelusarjasta kuuluu myös Bluesille, joka todella ahdisti hallitsevan mestarin lujille. Suuri yleisö näki Kärpät ylivertaisena suosikkina, mutta kärppäleirissä tuskin kukaan haihatteli suoraan 4-0 -päättyvää ottelusarjaa. Blues on Heikkilän aikakaudella edistynyt ja kehittynyt, mutta espoolaisilla on kuitenkin krooninen ongelma, jonka ainoa parannuskeino on aika. Blues on edelleenkin hahmottumaton ja varsin persoonaton urheiluseura, jonka ulko-ovessa käy jatkuvasti kova puhuri. Organisaatio poukkoilee, ja joukkueen kokoonpano on kuin ote muukalaislegioonan vieraskirjasta. Se pitkäjännitteisyys, mikä on kuulunut Kärppien tavaramerkkeihin jo kymmenen vuotta, puuttuu Bluesista täysin. Poukkoilevalla ajattelutavalla, panikoinnilla ja rahalla mälläämisellä ei luoda toimivaa menestysreseptiä. Siihen ei pysty edes Kari Heikkilä - niin hyvä valmentaja kuin hän onkin. Kärppien ja Bluesin välinen ottelusarja ei noussut suurten klassikkojen joukkoon, mutta saipahan kansa nähdä Oulussa pari mojovaa yllätystä. Oulun korkeudella muistellaan vieläkin kaihoisaan sävyyn kevään 2003 puolivälieräsarjaa, missä Kärpät ja JYP innostuivat raivoisaan ja tunnepitoiseen jääkiekkoon. Pelin henkeen kuului armoton mailasota. Kärpät oli otteluvoitoissa jo 1-3-tappiolla, mutta kolme peräkkäisvoittoa käänsivät kurssin Kärpille. Seitsemäs ottelu ja seitsemäs taivas. Ainakin silloin kaikki seitsemän ottelua olivat urheiluviihdettä parhaasta päästä. Raastavat puolivälieräsarjat ovat tulleet jäädäkseen. Niissä luodaan huikean play off -kevään suuntaviivat. Porin Ässien nousua välieräjoukkueiden harvaan joukkoon voidaan tervehtiä ilolla. Aina kun urheilussa tapahtuu yllätyksiä, se tekee lajille hyvää. Porissa eletään hurjaa huumaa, sillä patapaitojen edellisestä mitalista on kulunut jo 11 vuotta. Ässät on fyysinen joukkue, jonka taistelutahto hipoo pilviä. Yritystä on enemmän kuin taitoa. Nyt Oulussakin saadaan elävä esimerkki siitä, mitä tai mikä on porilainen hulluus. Varmaa on se, puheenaiheet värikkäästä ottelusarjasta eivät lopu.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi
Kolumni