Tämän lautakasan selvittämiseen tarvittaisiin lautamiehiä.
Kaikki alkoi siitä, että Ylen Silminnäkijä-ohjelma väitti pääministeri Matti Vanhasen syyllistyneen korruptioon. Vanhanen on toiminut Nuorisosäätiön hallituksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, ja säätiö rakennutti ahkerasti. Vanhasen väitettiin siis käyttäneen asemaansa hyväkseen. Rakennusliike lahjoitti hänelle lautoja siinä tarkoituksessa, että Nuorisosäätiöltä pukkaisi keikkaa myös tulevaisuudessa.
Näin siis väitti Yle mutkia hiukan oikoen.
Vanhanen tietysti pillastui ja vaati todisteita pöytään. Tähän mennessä niitä ei ole löytynyt, ei tuppeensahattuina eikä muinakaan. Ensi viikolla Nurmijärven isossa talossa käy TM Rakennusmaailma-lehti parin asiantuntijan kanssa etsimässä lautoja, joita Vanhasen olisi pitänyt saada mutta joista ei ole muuta tietoa kuin epämääräisen nimettömän lähteen Ylelle kertoma.
Vanhasen väitetystä puulastista ei ole toistaiseksi jäänyt mitään käteen, korkeintaan tikku Ylen päälliköiden kynnen alle.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja vaalirahoituksesta käydyn mediapommin sytyttäjä Timo Kalli vaati viikolla kahdesti Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin eroa. Kalli lupasi perua vaateensa, jos esiin tuodaan vakuuttavat todisteet Vanhasen lahjomisesta.
Kalli on väärässä. Hänen pitäisi lähettää Jungnerille tukeva kukkakimppu ja vähän taskulämmintä ja kaikin keinoin avittaa tätä saamaan jatkopestin Ylen johdossa.
Mikään yksittäinen toimi ei ole parin viime vuoden aikana yhdistänyt keskustaa ja vahvistanut sen puheenjohtaja-pääministeriä niin paljon kuin Silminnäkijän tieto, joka on hyvää vauhtia kuivumassa kokoon.
Väitteet "etelän median" ajojahdista tulivat monen kovan linjan kepulaisen silmissä todistetuiksi. Kun uutinen vielä ajoittui hallituksen luottamuksesta äänestämisen alle, salaliittoteoreetikot joutuivat koko viikon painamaan pitkää päivää.
Menossa oli etelän median palveluksessa olevien kierojen toimittajien häikäilemätön yritys kaataa jo toinen keskustalainen pääministeri. Nerokkuudesta kertoo se, että aseena käytettiin puuta, etenkin keskustalaisille kovin rakasta materiaalia.
Lisää samanlaista, Jungner, huutavat syvät rivit keskustassa. Tällä menolla Vanhasesta tulee poliittinen pyhimys ja keskustasta marttyyrien puolue, joka kääntää toisen posken sillä aikaa kun muut kääntävät rahat.
Tapausta on jo ehätetty vertaamaan pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneisiin tapahtumiin. Salaista aineistoa presidentin kansliasta pyytämättä ja yllättäen saanut Jäätteenmäki joutui lähtemään juhannuksen alla 2003, vain reilun kahden kuukauden pääministerikauden jälkeen.
Sellaisiakin ääniä kuuluu, että Jäätteenmäen suistamisessa ahkeroinut toimittaja Pekka Ervasti asetti nykyjournalistille kovat standardit: yksikään politiikantoimittaja ei enää ole mitään, ellei saa pääministeriä kaatumaan. Ja siitä tässäkin oli nyt sitten kyse, politiikan toimittamisen miehuuskokeesta.
Onnetonta selittelyä. Jäätteenmäki sentään levitteli salaiseksi luokiteltua materiaalia päästäkseen pääministeriksi. Kyllä tuollaisen uutisen levittämisessä kahdeksalle palstalle on aivan tarpeeksi perustetta.
Vanhasen kohdalla kyse on ihan muusta. Kun ei lahjomalautoja ole ainakaan toistaiseksi löytynyt, kyse näyttäisi olevan klassisesta kunnianloukkauksesta, josta vetäisi kierroksia kuka tahansa.
Pääministerilläkin on kunniansa, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi.
Vanhasen pitäisi ehdottomasti piipahtaa poliisin pakeilla ja tehdä tutkintapyyntö. Juttu etenisi aikanaan oikeuteen. Samalla Ylen lupaus lähdesuojasta voitaisiin kunniakkaasti purkaa. Tapaus saisi arvoisensa selvityksen. Jokainen saisi tietää, kuka lähteenä oli ja miksi hän Silminnäkijä-ohjelmalle kertoi mitä kertoi.
Vuosiahan siihen menee, se on totta. Jos tämä lautakasa jää asianmukaisesti tonkimatta, ikävä lemu leijuu sekä journalismin että politiikan liepeillä pitkän aikaa. Kaikkein ikävintä on, että paraikaa lainsäätäjät pohtivat käytössä olevan lähdesuojan osittaista purkamista. Mikäli Yle todella osui harhaan, siitä voi joutua maksamaan maan koko media. Aivan erityiseksi maksajaksi joutuvat kansalaisoikeudet, joita lähdesuojan purkaminen loukkaisi peruuttamattomasti.
Rakennusalan erikoislehden lausunto saattaa julistaa Vanhasen moraalisesti voittajaksi, mikä tietenkin riittää politiikassa. Tässä tapauksessa suuren yleisön ja etenkin journalismin kannalta enemmän merkitystä kuitenkin on sillä, tulisiko käräjäsalista ulos juridisena voittajana Yle vai Vanhanen.
Jos siis joku tästä sotkusta laudattoman pöydän ääreen laitetaan, pitäisi lautamiesten sanoa sanottavansa.