(Mirabell). Teksti Astrid Lindgren. Kuvitus Pija Lindenbaum. Suomentanut Laila Järvinen. WSOY 2003.
August-palkittu ruotsalainen lastenkirjailija ja kuvittaja Pija Lindenbaum tuo kuvituksellaan Astrid Lindgrenin vanhan sadun uusien lasten ulottuville.
Satu Mirabellistä ilmestyy nyt ensimmäisen kerran kuvitettuna, vaikka Lindgren kertoi tästä jyvästä kasvavasta nukesta jo 1949. Edes Lindgrenin hovikuvittajana tunnettu Ilon Wikland ei tarttunut tähän ihmesatuun.
Suomeksi Mirabell ilmestyy Kastehelmenä. Nimessä ei ole samaa ihmeen hohtoa kuin alkuperäisessä Mirabellissä.
Satu ei ole vuosikymmenten kuluessa menettänyt vetovoimaisuuttaan. Kertomuksen viimeiset rivit kutsuvat nyt uusia lukijoita kulkemaan pientä kapeata tietä veräjälle, jossa Riitta-Kaisa ja hänen nukkensa odottavat. Sille samalle veräjälle, josta keltaisen jyvän lahjoittanut pieni kummallinen ukko ilmestyi Riitta-Kaisan elämään.
Pija Lindenbaumin kuvitus on aikakaudelle uskollinen. Puutarhurin perheen koti on köyhä tupa maaseudulla ilman mukavuuksia. Nostalgisen ruutu- ja kukkamekkoisella Riitta-Kaisalla on lettinauha ja jakaus toisella puolella päätä.
Lindenbaumin piirrokset toistuvat soikion muotoisina. Kuva-alojen muoto antaa tunteen kuin tirkistelisi Riitta-Kaisa kotiin ja kasvimaalle kiikarin tai kaukoputken lävitse: yhtä aikaa läsnä ja ulkopuolisena.
Nykyajan lapset länsimaissa saavat niin paljon leluja ja mielihalujaan toteutettua, että heille saattaa olla järisyttävä asia, ettei köyhän kodin ainoa lapsi voinut saada kaupungin lelukaupasta toivomaansa nukkea. Perheen rahat piti käyttää ruokaan, vaatteisiin ja muuhun välttämättömään.
Tilanne, johon moni lukija ehkä 1949 samastui, saattaa olla tänä päivänä pikkuihmisille uutinen.