"Tämä on kauhuleffa-musaa. Juuri sellaista, jossa lepakot lentävät öisessä viemärissä", kuvailee Sakari Mäntyranta, 21, mielikuviaan puolalaisen Krzysztof Pendereckin Polymorphia-kappaleen päätyttyä.
Hohto-elokuvan kohtauksissa Jack Torrancen hahmon hulluutta tahdittava kappale herättää musiikin opettajiksi opiskelevissa Mäntyrannassa, Reetta Jakkulassa, 23, ja Anna-Elena Pääkkölässä, 22, samankaltaisia tunteita: kauhua, kaoottisuutta ja hämmennystä.
Musiikin tiedetään vaikuttavan voimakkaasti tunteisiin. Musiikin havaitsemisen ja sen ominaisuuksien, kuten sävelkorkeuden, rytmin tai sointujen välistä yhteyttä on tutkittu jo vuosikymmeniä. Tutkimuksissa on löydetty yhteys tunteiden sekä tietynlaisen tempon, äänen voimakkuuden ja artikulaation välillä.
Vasta viime vuosina on ryhdytty hakemaan tieteellistä selitystä sille, miten musiikki vaikuttaa ihmisten tunteisiin. Yksi musiikin, tunteiden ja aivotoimintojen välistä yhteyttä kartoittava tutkimushanke on Helsingin yliopiston koordinoima Tuning the brain for music -hanke, lyhyemmin braintuning.
Useissa eri maissa ja Suomessa myös Jyväskylän yliopistossa toimiva hanke pyrkii selvittämään sitä, miksi musiikilla on vahva vaikutus tunne-elämäämme, miten musiikista pitäminen ja musiikin herättämät tunteet ilmenevät aivotoiminnassamme ja miten yksilöllisiä eroja musiikkimaussa ja musiikin herättämien tunteiden kokemisessa voidaan selittää.
"Musiikkia on vaikeampi torjua kuin esimerkiksi puhetta, jota voi halutessaan väittää vastaan. Musiikki herättää yksilöllisiä tunteita", kertoo Helsingin yliopiston psykologian laitoksen dosentti Minna Huotilainen, joka on yksi braintuning-hankkeen tutkijoista.
Hankkeessa pyritään niin vauvoja kuin aikuisia tutkimalla selvittämään, mitä aivoissa tapahtuu musiikkia kuunneltaessa. Käytössä ovat modernit aivotutkimuksen menetelmät, lisäksi koehenkilöille tehdään kuuntelukokeita ja muun muassa kyselyitä, joissa koehenkilöt joutuvat sanallisesti kuvaamaan musiikin herättämiä tunteita ja assosiaatioita eli mielikuvia.
Musiikin vaikutukset ovat moniulotteisia ja tunteisiin sekä mielikuviin vaikuttavat myös yksilölliset erot, kuten persoonallisuus ja musiikkimaku ja vaikkapa lapsuuden kuuntelutilanne.
"Jos lapsena on ollut hautajaisissa, jossa on soinut urkumusiikki ja on nähnyt vanhempien itkevän, lapsi todennäköisesti muistaa aina sen, että urkumusiikki on surullista. Sellainen, joka ei ole lapsena ollut hautajaisissa, ei välttämättä aikuisena koe urkumusiikkia yhtä surullisena", kuvaa Huotilainen.
Lisäksi sama kappale saattaa yhdellä tavalla soitettuna kuulostaa aggressiiviselta ja toisella tavalla esitettynä rauhalliselta. Myös kulttuuritaustalla on merkitystä: länsimaiden ulkopuolella nopeatempoinen kappale koetaankin epätoivoisena eikä iloisena musiikkina.
Leikkimieliseen koekuunteluun osallistuneet musiikkikasvatuksen opiskelijat kokevat yhdysvaltalaisen Samuel Barberin epävirallisen surumarssin aseman saaneen Adagio for Strings -kappaleen voimakkaasti, vaikka kappaleen herättämät tunteet ovat erilaisia. Reetta Jakkulan assosiaatiot liittyvät elokuvaan: "Tämä liittyi intohimoon, näin suorastaan kuvan miehestä ja naisesta syleilemässä kaihoisasti toisiaan." Anna-Elena Pääkkölä puolestaan käpertyy kappaleen soidessa sohvan nurkkaan. "Tämä on minun itkubiisini", hän tunnustaa.