Ylikiiminki Syksyisenä maanantaiaamuna Hovin maitotilan pihalla käy vilske, kun bussilastillinen Nuottasaaren koulun 4A- ja 4B-luokan oppilaita purkautuu autosta ulos kumisaappaat jaloissaan. Talon kaksi kissaa vilahtavat täyttä laukkaa navetan taakse, eikä niitä sen koommin näy vierailun aikana.
Hovin tilan isäntäpari Pirjo Laurikkala ja OIavi Rajavaara ovat lupautuneet esittelemään kaupunkilaislapsille, millaista elämä ylikiiminkiläisellä maitotilalla oikein on.
Pian navetan ovelle muodostuneesta jonosta kommentoidaan vilkkaasti sisältä pelmahtavaa ominaistuoksua peukalo ja etusormi nenään tarttuneena.
Kymmenen minuutin kuluttua navetan hajun taivastelu on jo unohtunut, sillä pienten vasikoiden juottaminen suoraan isosta tuttipullosta on paljon mielenkiintoisempaa.
4B-luokan pojista ainakin Alpo Kangas, Jonne Heinonen ja Benjamin Mustonen ovat käyneet navetassa aikaisemminkin, sukulaisten luona. "Ainakin seitsemänkymmentä kertaa", Jonne Heinonen arvelee.
Siitä huolimatta pojatkin pitelevät aluksi nenästään kiinni.
Vasikat ovat vasta kuukauden ikäisiä, mutta nuoresta iästään huolimatta jo omia persooniaan. Toiset aristelevat vilkkaasti pälpättäviä koululaisia, mutta rohkeimmat kurottelevat päättäväisesti kohti innokkaalta ruokkijalta toiselle kiertävää tuttipulloa.
4B-luokan Iida Parpala ja Heidi Vähäsarja juottavat maitoa tuttipulloa ahnaasti imevälle lehmävasikalle. Vasikka on tytöistä ihana! Ja yllättävän kova syömäri. "Tällainen iso tuttipullo tyhjeni kokonaan", Iida Parpala ihmettelee.
4B-luokan opettaja Pasi Moilanen näyttää kohahduttavan tempun: pieneltä vasikalta voi kokeilla alahampaita laittamalla rohkeasti sormet sen suuhun.
"Vasikka ei pure, yrittää korkeintaan vain imeä sormia. Ylhäällä vasikoilla ei hampaita olekaan", Moilanen kertoo kuolaisia sormia kauhistelevalle yleisölle.
Kun vasikat on juotettu, Pirjo Laurikkala tarjoilee lapsille mukilliset jäähdytettyä lehmänmaitoa suoraan omasta navetasta. Maku on kermainen ja täyteläinen.
Aluksi lehmänmaidon juominen hieman arveluttaa muutamia, mutta ei ainakaan Alpo Kangasta, joka juo yhteensä neljä lasillista maitoa.
Moilasen mukaan päiväretken tarkoituksena on tutustua maidon matkaan lehmän utareesta kaupan maitohyllylle.
Päivän kokemuksia käydään koulussa läpi seuraavina päivinä. On tärkeää, että lapset saavat nähdä omin silmin, että maito tulee elävästä olennosta.
"Ennen vanhaan myös kaupunkilaislapsilla oli kosketus maaseutuun, mutta nykyään tuo kosketus jää monilla etäiseksi."
Vielä ennen lähtöä eväsretkelle Koitelinkosken luonnonpuistoon pienet vieraat seuraavat innokkaasti, miten lehmät lähtevät navetasta päivän ajaksi laitumelle. "Hirviät utareet!" "Tuolla yhdellä on joku iso syylä tai hyytelöpatti jalassa!" Isäntäparia vieraiden into tietysti hymyilyttää.
"Hauskaa vaihteluahan tämä on. On nähty monenlaisia reaktioita", Pirjo Laurikkala nauraa.
"Kivointa oli se, kun sai juottaa lehmää ja laittaa sormet lehmän suuhun", Alpo Kangas listaa vielä lähtiessään.