Ihanat naiset est­ra­dil­la

Rovaniemen Sirkusviikon ohjelmistossa nähtiin muun muassa kaksi toisistaan hyvin paljon poikkeavaa teosta. Ensimmäinen oli syömishäiriötä käsittelevä tanssiperformanssi ja jälkimmäinen lauantaina päättyneen sirkusviikon vierailevan esiintyjäryhmän, kiitellyn nuorisosirkus Circus Helsingin taidonnäyte.

Oikea käärmenainen. Senja Korkkula taipui uskomattomiin asentoihin Circus Helsingin esityksessä.
Oikea käärmenainen. Senja Korkkula taipui uskomattomiin asentoihin Circus Helsingin esityksessä.
Kuva: Jari Puranen

Rovaniemen sirkusviikko 23.-28.5. Sanna Sallanmaa & Katariina Angeria: Pieni anorektinen tutkailu. Circus Helsinki. Ohjaaja Lionel Lejeune. Rovaniemellä kulttuuritalo Wiljamissa.
Rovaniemen Sirkusviikon ohjelmistossa nähtiin muun muassa kaksi toisistaan hyvin paljon poikkeavaa teosta. Ensimmäinen oli syömishäiriötä käsittelevä tanssiperformanssi ja jälkimmäinen lauantaina päättyneen sirkusviikon vierailevan esiintyjäryhmän, kiitellyn nuorisosirkus Circus Helsingin taidonnäyte.

Paikallisen Sirkus Taika-ajan ohjaajan tehtävät jättäneen ja kesäkuun alussa Etelä-Suomeen muuttavan Sanna Sallanmaan ja hänen tanssioppilaansa Katariina Angerian performanssissa pohdittiin anoreksiaa.

Kolmesta eri osasta koostuvassa tanssiteoksessa käytiin koskettavasti ja selvästikin omakohtaisten kokemusten kautta läpi syömishäiriön kaari. Esitys kulki itsetarkkailusta oman ruumiin inhoon ja lopulta sen hyväksymiseen. Performanssin keskimmäinen, rumuuden estetiikkaa hyödyntävä jakso oli erityisen voimallinen kuvaus ahdistuneesta mielestä ja sen vaikutuksesta minäkuvaan.

Circus Helsingin nuorten sirkusharrastajien huikeassa taituroinnissa taas oli vauhtia kerrakseen. Senja Korkkulan hämmästyttävä notkeusakrobatia-numero ja nuorten naisten kuin leikiten esittämä ikaros, jalkajongleeraus, jossa pallon tai muiden esineiden sijaan jaloilla heitellään ilmaan ihmisiä, olivat esityksen näyttävimpiä. Sircus Helsingin nuoret naiset tekivät hymyssä suin selväksi olevansa jo nyt varsinaisia sirkusvirtuooseja.

Erityyppisten ja täysin eri aiheita käsittelevien taidelajien esittäminen peräkkäin on periaatteessa kiinnostavaa. Koska työt alkavat väistämättä keskustelemaan keskenään, on seurauksena parhaimmillaan kokonaan uudenlaisiin tulkintoihin kannustava lopputulos.

Rosoisen anoreksiatutkielman ja menevän sirkusesityksen välille ei hedelmällistä dialogia kuitenkaan syntynyt. Pikemminkin saman näytöksen osina teokset söivät tehoa toisiltaan: hyvin henkilökohtaisen performanssin jälkeen kimalteleva sirkusshow vaikutti milteipä liian makealta ja anoreksiaa ja siitä vapautumista käsittelevä esitys puolestaan sai turhan opettavaisen ulottuvuuden.

Ilmoita asiavirheestä