Vanha Oulunsalo Soin kävijä, japanilainen mezzosopraano Yukari Komagamine tuntee suomalaisten tavat. Lennettyään Oulunsaloon viikko sitten hän veti ylleen mukavat mökkiasusteet ja kävi suomalaiseen ruokapöytään, jonka Oulunsalo Soin kannatusyhdistyksen Oumuska ry:n naiset olivat kattaneet tervetuliaisiksi japanilaismuusikoille.
"Ihanaa, pottuja! Oi, tykkää!" japanitar huudahteli oululaisittain, kun Oumuska ry:n aktiivi Päivikki Leppämäki esitteli ruokalistaa.
Leppoisa kulttuurivaihdon tunnelma havainnollisti sitä, mistä koko festivaalin kodikkuus syntynee - taiteilijat saapuvat sinne kuin kesämökilleen. Hotellihuoneen sijaan vastassa on perhe, jonka luokse he majoittuvat yli viikoksikin.
Sapporon Nikikai-oopperassa toimiva Yukari Komagamine iloitsi tavatessaan Oulunsalossa vanhoja tuttuja parin vuoden tauon jälkeen. Samalla hän pääsi verestämään kielitaitoaan ja ennen muuta laulamaan kamari- ja oratoriomusiikkia, jota hän esittää mielellään oopperalaulajan työnsä ohessa.
Tämän vuoden Oulunsalo Soissa monipuolista laulajatarta on jo kuultu espanjalaisen romantiikan ja englantilaisen barokkimusiikin parissa. Tänään torstaina hän laulaa alttosooloa Pergolesin Stabat Materissa Oulun tuomiokirkon kynttiläkonsertissa. Lauantain päätöskonsertissa Oulunsalon kirkossa häntä kuullaan Bachin kantaattien solistina.
Sibelius
intohimona
Komagaminen suomen kielen taito on peräisin vuosilta 1998-2001, jolloin hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa pohjoismaista musiikkia. Kukas muukaan kuin Izumi Tateno oli herättänyt hänen kiinnostuksensa suomalaisuuteen. Sibelius oli kuitenkin se, joka vaati häntä matkustamaan paikan päälle.
"Sibeliuksen musiikki oli mielestäni aivan kummallista", japanitar kuvaa vuosien takaisia tuntemuksiaan. Hän oli laulanut paljon perinteistä keskieurooppalaista liediä, jossa melodiat ovat soljuvia ja laulullisia ja volyyminvaihdokset pehmeitä.
Näistä poiketen Sibeliuksen laulut saattavat alkaa jylisevässä fortessa. Melodiat ovat kulmikkaita ja pianon osuus usein hyvin synkkä ja dramaattinen. Suurimuotoisuus ja harmoninen monimutkaisuus tekee lauluista vaikeasti lähestyttäviä.
"En ymmärtänyt yhtään, miten näitä sävellyksiä olisi pitänyt esittää", Komagamine huokaa.
Marja Tatenon johdolla Sibeliuksen maailma alkoi avautua. Ymmärrys karttui, kun Komagamine perehtyi laulujen teksteihin ja pohti sitten, kuinka musiikki ilmensi niiden sisältöä. Keskeinen hänen oppimansa strategia uuden opetteluun oli kuivaharjoittelu, eli nuottien perusteellinen tutkiminen ennen ääneen laulamista.
Japanitar hakee otsa rypyssä sanoja kuvatakseen, mikä teki Sibeliuksessa vaikutuksen.
"Valon ja varjon vastakohdat, syvyys, yksinkertaisuus, luonnon tunnelma..."
Ja niin kävi, että Sibelius kutsui Komagaminen oikeaan kulttuurilähettilään työhön. Hän ryhtyi japanilaisittain ainutlaatuiseen projektiin, Sibeliuksen koko yksinlaulutuotannon esittämiseen kotimaassaan. Pianistikumppanina on Oulunsalosta tuttu Emiko Mizuki.
"Tutustuimme toisiimme juuri täällä Oulunsalossa", Komagamine kiittelee muuntautumiskykyistä pianistiaan.
Kahdeksan Sibelius-konserttia
Komagaminen ja Mizukin on tarkoitus esittää Sibeliuksen yksilaulutuotanto kahdeksan konsertin sarjassa, kukin konsertti noin puolen vuoden välein. Jokaista varten he opiskelevat 13-15 uutta laulua. Tällä hetkellä ohjelmistossa on 30-40 kappaletta.
Ensimmäiset Sibelius-konsertit ovat jo takanapäin. Seuraava on edessä Tokiossa 2. joulukuuta.
"Vastaanotto on ollut hyvin innostunut. Se mikä Japanissa on herättänyt ihmetystä, on että suurin osa Sibeliuksen lauluista on ruotsiksi. Myös ranskan-, saksan- ja englanninkielisiä löytyy, mutta suomenkielisiä on vain kourallinen", Komagamine toteaa. Hän kuvailee Sibeliusta kosmopoliitiksi, jolla oli suomalainen sielu.
"Me japanilaiset ymmärrämme suomalaista sielua", hän uskoo. Valitettavasti hän ei osaa sanoa, milloin häntä kuullaan Sibeliuksen parissa Suomessa.
Mielessä Kullervon morsian
Komagamine on ollut kiinnitettynä Hokkaidon saaren Nikikai-oopperaan siitä saakka kun debytoi Puccinin Madame Butterflyssa Suzukina 1988.
Viimeisin oopperarooli Komagaminella on nimiosa Purcellin barokkioopperassa Dido ja Aeneas. Seuraavana haasteena on mahdollisesti jokin italialais-amerikkalaisen nykysäveltäjän Gian Carlo Menottin koominen ooppera.
Mistä roolista japanilainen mezzosopraano sitten haaveilee? Vastaus kuvastaa sitä, että ooppera on vain yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan.
"Haluaisin laulaa Sibeliuksen Kullervo-sinfoniassa. Se olisi ihanaa", sanoo Komagamine hymyillen ja pahoittelee, että sopivan mieskuoron löytäminen rajoittaa esitysmahdollisuuksia niin Japanissa kuin Suomessakin.
Tällä hetkellä mielessä ovat tietenkin Oulunsalo Soin konsertit, joiden kokonaisuus on valmisteltava kuntoon.
Kun Komagaminelta tiedustelee, miten hänen äänensä jaksaa, hän hämmästyy kysymystä.
"Ei ääni ole tärkeä. En keskity siihen. Tärkeää on itse musiikki ja yhteistyö toisten muusikoiden kanssa. Ääneni ja sydämeni ovat vain välineitä musiikin välittämisessä kuulijalle", japanitar sanoo.