"Olisiko teillä jotakin toivomuksia?" kysyi kohtelias vastaanottovirkailija vuosia sitten upouudessa kajaanilaishotellissa, johon majoituin.
"On yksi. Voisitteko kantaa sen kamalan taulun ulos huoneestasi?"
Asianomainen akvarelli oli hankittu hotelliin samoin kuin kaikkiin muihinkin sen huoneisiin: kainuulainen kehysliike oli tehnyt hyvät kaupat ja myynyt halvalla kymmenittäin liikkeenharjoittajan kehystämiä vaimonsa maalauksia. Kaikesta päättäen koko siihenastisen tuotannon.
Asun yhä Kajaanissa käydessäni samassa hotellissa. Kokemusteni perusteella monet muutkin ovat vaatineet kamalan taulun ulos huoneestaan, koska nykyään olen nähnyt sen huoneissa kehystettyjä julisteita.
Tavallinen tarina laadukkaassakin suomalaishotellissa on liian usein se, ettei viimeisteltyä sisustusta ole saatettu loppuun taiteen osalta: tarjolla on joko painokuvia tai selvästikin superhalvalla saatuja käsinmaalattuja seinätauluja.
Legendaarisin esimerkki myönteisistä poikkeuksista ainakin Pohjois-Suomessa on ollut Aineen taidemuseon perustajan, kauppaneuvos Veli Aineen Tornion kaupunginhotelliin ripustama taide - senkin uhalla, että asiantuntevat taidevarkaat pistäytyivät siellä useamminkin kuin kerran kauppaneuvoksen suureksi harmiksi.
Kunnollista
lähitaidetta!
Siis - kunnon taide elegantisti mukavassa hotellihuoneessa tekee reissuasumisen viihtyisäksi.
Vielä parempi on, jos se kunnon taide on omalta alueelta. Lähitaide kruunaa olon samalla tavalla kuin lähiruoka hotellin ravintolassa.
Hyvän uuden esimerkin tällaisesta toiminnasta tarjoaa Rovaniemen Vaakuna, jonka hotellihuoneiden tuoreen remontin yhteydessä tehtiin taiteen kannalta hatunnoston arvoinen ratkaisu.
"Olemme tilanneet ns. oikeat maalaukset kahdelta alunperin lappilaiselta taiteilijalta. Tämä on eräs yrityksemme tapa viestittää matkailijoille lappilaisuudesta ja paikallisuudesta", kertoo hotellinjohtaja Soile Matero.
Rovaniemen Vaakunan huoneet uudisti helsinkiläisen Pirkko-Liisa Topeliuksen sisustustoimisto.
Topelius tunnetaan myös galleristina ja hän valitsi Kirsi Jokelaisen sekä Miisa Hatakan, jotka tosin tällä hetkellä asuvat ja työskentelevät Helsingissä. Hatakka on syntyjäänkin lappilainen, Ranuan kunnanlääkärin tytär. Oululaissyntyisen Jokelaisen yhteys Lappiin rajoittuu lähinnä hänen käymäänsä Lapin taidekouluun.
Varmasti vieläkin lappilaisempia taiteilijoita olisi löytynyt, ainakin jos helsinkiläinen sisustusfirma olisi vaivautunut levittelemään tuntosarviaan pohjoisessa.
Syvän punasävyisissä Vaakunan huoneissa Hatakan akryyli- ja sekatekniikka paperille edustaa eleganttia sisustustaidetta vapaamuotoisen abstrakteine puna- ja oranssisävyineen, joita etenkin musta korostaa.
Jokelaisen osuus on väriskaalaltaan varsinaisesta sisustuksesta erottuvaa selvine kertomuksineen. Hän on antanut 50 kappaleen guassisarjalleen nimeksi Pieniä nautintoja. Niissä äärimmäisen niukat ja karrikoidut ihmishahmot puuhastelevat kuin sarjakuvana, joka jatkuu huoneesta toiseen.
