"Kaikki linjat ovat tilapäisesti varattuina." Samma på svenska.
Tämä toistuu kaksikymmentä kertaa. Joka ilmoituksen jälkeen puhelu katkeaa, ja yhteys on otettava uudelleen.
Ei auta, vaikka kuinka vannoo olevansa sitkeä ja yrittävänsä niin kauan, että joku vastaa ja asia tulee hoidettua. Tänään linjat eivät aukene.
Vastaaja on pantu hokemaan yhtä ja samaa, vaikka ketään ei ole paikalla ja on ihan tavallinen kesäkuun maanantai.
Joku tietää neuvoa katsomaan netistä, onko yrityksellä sattumoisin joku vapaapäivä, josta ei oltu muistettu kertoa automaattiselle puhelinvastaajalle.
Sieltähän se löytyy: Venäjän kansallispäivä.
Asia ei ole kummoinen. Piti vain saada tietää, miksi Venäjän brittiläiselle yritykselle ulkoistetun viisumikeskuksen sähköinen viisumilomake jumittuu.
Tekee mitä tahansa, kone herjaa punaisella tarkistamaan venäläisen vastaanottajaorganisaation nimen. Mutta sellaista ei ole, koska viisumin täyttäjä on menossa lähisukulaisen kotiin.
Kaikki alkoi siitä, kun lähisukulainen kutsui kylään. Hän hankki kutsun Venäjän ulkoministeriön kautta, koska lähisukulaisen on mahdollisuus saada monikertaviisumi ilmaiseksi. Näin EU ja Venäjä ovat sopineet.
Kutsu tuli. Saattoi kuvitella, että asia on sillä selvä. Etenkin, kun viisumihakemuksen voi kirjoittaa netissä.
Ensin hakemus kirjoitetaan netissä. Sitten siitä pitää ottaa kopio, joka yhdessä passikuvan, passin ja matkavakuutustodistuksen kanssa toimitetaan viisumikeskukseen. Ja vielä virallisilla leimoilla varustettu väestörekisteriote, josta ilmenee kutsujan ja kutsuttavan sukulaisuus.
Nämä pitää saada toimitettua viisumikeskukseen jollain muulla tavalla kuin postitse. Vaihtoehdoksi jää joko viedä itse, valtuuttaa joku viemään tai ostaa palvelu matkatoimistolta.
Kokeneessa idänmatkoihin erikoistuneessa matkatoimistossa ei tiedetä, miten toimia tällaisessa erityistapauksessa. Venäjällä kutsun käsittelypaikaksi oli määritelty Helsingin viisumikeskus, ja matkatoimisto asioi Turun ja Lappeenrannan viisumikeskusten kanssa.
Oulun matkatoimistosta kehotettiin olemaan yhteydessä Helsingin toimistoon, Helsingistä Lappeenrannan suuntaan ja Lappeenrannasta suoraan Helsingin viisumikeskukseen.
Uuden viisumikeskuksen kanssa asioinut henkilö tiesi kertoa, että sähköinen anomus täytyy kirjoittaa sillä tavalla, että se menee läpi netissä. Sillä ei ole väliä, onko asia juuri niin kuin kirjoittaa.
Eli, vaikka on menossa lähisukulaisensa luo, vierailua ei merkitä sukulaisvierailuksi vaan turistimatkaksi. Vaikka hakee monikertaviisumia, viisainta on panna ruksi yksinkertaisen viisumin kohdalle. Se, joka vie paperit viisumikeskuksen, voi yrittää siellä saada puhuttua hakemus oikeaan muotoon.
Lopulta parin päivän uurastus palkitaan ja sähköinen viisumihakemus suostuu lähtemään.
Ongelmaksi jää, miten saada paperit Helsingin viisumikeskukseen, jonka kanssa idänmatkoihin erikoistunut matkatoimisto ei asioi.
Sattumoisin lähisukulainen saapuu samaan aikaan käymään Helsingissä, joten hän lupautuu kuriiriksi. Koska papereiden joukossa on ote väestötietojärjestelmästä, hänen täytyy vain todistaa henkilöllisyytensä että hän saa hoidettua asian.
Samalle matkalle lähtevä ystävä ei ole sukulainen, joten hänen täytyy antaa lisäksi valtakirja, jolla hän oikeuttaa jättämään omat viisumiasiakirjansa viisumikeskukseen. Valtakirja ei ole mikä tahansa paperi, jonka voi kuka tahansa kadunmies oikeaksi todistaa, vaan virallinen, notaarin oikeaksi todistama valtakirja leimoineen päivineen.
Koska lähisukulainen vain piipahtaa Helsingissä, asiakirjat pitää saada hänelle nopeasti.
Postissa virkailija sanoo ensimmäisen luokan kirjeen saattavan mennä Helsinkiin seuraavana päivänä tai ei. Tai sitä seuraavana päivänä tai joskus. Näin kirje lähtee pikana.
Sitten vain viisumia odottamaan. Kun se tulee, uudet seikkailut odottavat jo rajalla. Hyvässä lykyssä kummallakin puolella.