Syyspäivän sumuinen raukeus lepää Oksavan yllä. Viereisellä kantatiellä autoja suhahtelee harvakseen Jaakonahon talon ohitse. Isäntä Panu Jaakonaho on pellolla kyntämässä ja emäntä Sanna Suhonen kotona Aatun (6kk) kanssa.
Oksava on elinvoimainen kylä aivan Haapajärven keskustan tuntumassa. 170-vuotisjuhliinsa valmistautuvasta Haapajärvestä tuli kauppala vuonna 1967 ja kaupunki vuonna 1977. Kaupunki-Haapajärvi on Sanna Suhosen ikätoveri, tai päin vastoin.
"Taidan olla paljasjalkaisista kaupunkilaisista vanhin, joka asuu Haapajärvellä."
Suhonen on paluumuuttaja, oksavalainen hänestä tuli vasta pari vuotta sitten, kun pariskunta asettui sukupolvenvaihdoksen jälkeen asumaan Jaakonahon kotitilaa.
Suhonen sai töitä perhepäivähoidon ohjaajana ja lisäksi hän tulkkaa puhevammaisia. Jaakonahon työllistävät viljan- ja heinänviljely ja maatilamatkailu.
"Lukiolaisena julistin isoon ääneen, ettei minulla ole ajatustakaan palata Haapajärvelle opiskelujen jälkeen", Suhonen naurahtaa. Hän arvioi, että suurin osa hänen ikäluokastaan on jäänyt maailmalle, koska ovat halunneetkin jäädä tai kotikaupunki ei ole voinut työtä tarjota.
"Muutama on palannut ja osa ei ole koskaan lähtenytkään, ovat vain käyneet opiskelemassa jossain lähellä."
Sanna Suhosen kierros alkoi lukion jälkeen opiskelulla lähihoitajaksi Ylivieskassa. Sitten hän suunnisti Kemiin, jossa opiskeli sosionomiksi. Työpaikka löytyi ensin Espoosta, sitten Oulusta ja siitä olikin enää lyhyt matka takaisin Haapajärvelle. Hän sai vakinaisen viran juuri ennen äitiysloman alkua, joten työpaikka odottaa, kunhan vain hennoisi jättää Aatun toisten hoidettavaksi.
"En henno ainakaan heti. Otan hoitovapaata."
Ei mikään turistirysä
Haapajärvi ei ole matkailupitäjä. Jaakonahon maatilamatkailun mökkeihinkin turisti osuu harvoin. Aivan ennenkuulumatonta ei silti ole, että ohikulkija poikkeaa kysymään majoitusta kyltin nähdessään.
"Pääasiassa majoittujat ovat tänne sukuloimaan tulevia tai matkatöissä olevia. He kiittelevät maisemaa ja hiljaisuutta. Lintujen näkeminenkin voi olla elämys kaupunkilaiselle. Luontomatkailun saralla ei ole tehty vielä läheskään kaikkea mahdollista", Sanna Suhonen uskoo.
Hän on luontoihminen, joka pitää retkeilystä ja lenkkeilystä. Jokimaisema ja Hautaperän allas tarjoavat lepoa silmälle ja mielelle.
"Haapajärvi on tuttu ja turvallinen asuinpaikka. Täällä on kaunista luontoa ja rauhaa. Ihmiset tuntevat toisensa tai heidän kanssaan on helppo tutustua. Se on pikkukaupungissa parasta, mutta voi se olla pahintakin. Riippuu näkökulmasta."
Varsinaista haapajärvisyyttä hän ei tunnista itsessään tahi muissa.
"Taidamme olla aika tavallista väkeä."
Kuntaliitos ei pelota
Sanna Suhonen seuraa kotikaupungin asioita pääasiassa paikallislehdestä.
"Luin juuri kiinnostavan jutun. Ensi vuoden alussa käynnistyvän Selänteen peruspalvelukuntayhtymän johtaja on aloittanut työnsä. Hän on uusi esimieheni, kun palaan töihin."
Haapajärvi on ilmoittanut pysyvänsä muuten itsenäisenä. Kuntaliitoskaan ei Suhosta pelota. Hän uskoo, että haapajärvisyys säilyy ilman, että sille pitää olla kartassa tietyt rajat.
"Tärkeintä on, että ihminen saa peruspalvelut läheltä. Kaiken tarpeellisen saa nytkin, mutta erilaisuus on etsittävä muualta."