Espoossa perheensä kanssa asuva tenori Petrus Schroderus, 32, ei usko laulajan työn glamouriin. Esimerkiksi laulajien kurinalainen elämä saa usein liian hohdokkaat mittasuhteet, vaikka moni diiva on ylipainoinen. Entiseen kotikaupunkiinsa Ouluun Schroderus tulee esittämään oopperan ikivihreitä.
Tulet esiintymään Oulun Sinfoniaorkesterin kanssa Madetojan saliin 9.2. Mitä lupaat?
Lupaan laulaa sitä, mitä olen jo kauan halunnut orkesterin kanssa laulaa. Laulut ovat sellaisia, joita olen itse toivonut, ja tietenkin ne on mietitty yhdessä taiteellisen johdon kanssa. Mukana on oopperan ikivihreitä, tenorirenkutuksia jos rumasti sanotaan. Sellaisia lauluja, jotka tunnetaan.
Ikävöitkö enää Oulua?
No joskus, mutta eipä se enää paljon ole mielessä käynyt. Ehkä tietenkin silloin, kun joku kaveri Oulusta soittaa. Jos ikävöin, ikävöin Oulujokea ja sen ympäristöä. Olen asunnut molemmin puolin jokea ja siellä tulee sellainen blues-fiilis: back to the river.
Millainen on viiden vuoden urasuunnitelmasi?
Toivon, että pystyisin tekemään esimerkiksi Puccinin rooleja hyvin. Kun ääni vahvistuu, pidän sitä ihan realistisena tavoitteena.
Kenen kanssa haluaisit päästä tekemään yhteistyötä?
Oikeastaan olen jo saanut tehdä aika lailla: olen ollut lavalla Soile Isokosken kanssa, esiintynyt Sirkiän Ramin kanssa, harjoitellut John Treleavenin kanssa...on ollut mukavaa, kun on saanut keskustella ja huomata, että lähes kaikilla mieslaulajilla on samanlaisia ajatuksia siitä, mitä alussa kannattaa tehdä. Se on vahvistanut sitä, mitä opettajani Sirkiän Ramikin on minulle sanonut. Tuntuu hienolta, kun toisiltakin tulee samankaltaisia ohjeita. Otan mallia Raimo Sirkiästä: hän laulaa hyvin taloudellisesti ja tietää milloin kannattaa säästellä ja milloin kannattaa mennä täysillä.
Kuinka paljon sinua on kosiskeltu ulkomaille?
Ei voi sanoa, että olisi kosiskeltu enkä ole edes aktiivisesti hakeutunut sellaisiin tilanteisiin. Eivät ulkomaat tee autuaaksi. Jos tekisivät, minkä takia sieltä sitten palataan Suomeen? Totta kai sinne pitää päästä aina joskus, mutta miksi pitäisi pilata asia rykimällä semmoisen perään, josta saa kyseenalaista glooriaa. Ei ulkomailla tarvita ketään yksittäistä laulajaa, vaikka aina puhutaan, että on tenoripula. Ei pula niin hirveä ole, että sinne kannattaisi mennä keskeneräisenä. Olen 32-vuotias ja vasta alussa: kehityn vielä äänellisesti, jos pysyn terveenä. On ihan turha patsastella. Esimerkiksi Sirkiän Raimo on tehnyt yli 20 isoa roolia, se on mieletön määrä. Eihän semmoista voi saavuttaa näin lyhyessä ajassa millään. Yhden ison roolin oppimiseen menee vähintään puoli vuotta tai jopa vuosi.
Millaista kuria noudatat ammatissasi?
Laulajan terveydestä käytetään hirveästi ylisanoja. Laulukunto on kuitenkin eri asia kuin fyysinen kunto. Kun toimin poliisina, olin hyvässä kunnossa. Mutta vaikka kuinka treenaisin uintia ja kävisin juoksemassa, en saisi siten laulukuntoa. Kuntoilusta ei ole haittaa, mutta kyllä se on ihan glamouria, että laulajan pitäisi olla hyvässä kunnossa. Voi kysyä, miksi suuret diivat ovat ylipainoisia? Ei laulaminen voi vaatia hirveän hyvää kuntoa, jos rasvaprosentti on yli 25 ja vyötärön ympärys muistuttaa tynnyriä. Äänihuulet ovat pikkusormenpäänkokoinen lihas. Suuresti ihailemani Pavarotti on ollut tukeva, mutta ei se ole vaikuttanut ääneen.
Minkälaista urheilupolitiikkaa noudatat nykyään?
Kyllä se on lähinnä sellaista räpistelyä, että hyvä jos kehtaa peiliin katsoa. Poliisikavereiden kanssa kun vertaa tuloksia, huomaa, kuinka aneemista oma touhu on. Aikaa treenaamiseen olisi kyllä nyt enemmän kuin ennen: työaikani ei ole niin pitkä enkä joudu valvomaan yötöissä. Liikun kolme tai neljä kertaa viikossa, kävelen ja käyn punttisalilla.
Milloin olet parhaimmillasi?
En ainakaan aamulla, se on saletti. Hmm, tätä on aika vaikea pukea sanoiksi. Laulamisessa on nimittäin aika konkreettiset tavat määritellä, milloin on parhaimmillaan. Muu eläminen on sitten korkeammassa kädessä, ja minä olen sitä huono arvioimaan.
Milloin haluaisit vajota maan alle?
Se on aika henkilökohtainen kysymys. Jos ajatellaan esiintymisiä, en koskaan. Kyllä minulla on sellainen luottamus, että yleisö tulee kuuntelemaan sitä, minkä he uskovat olevan hyvää. En pysty ajattelemaan, että joku tulisi kierosti odottamaan epäonnistumista. On kiva tulla esiintymään, kun tietää antavansa jotain sellaista, jota yleisö on odottanut.
Mikä on ensimmäinen ajatuksesi herätessäsi?
Ihan ensimmäiseksi yritän vääntää itseni ylös ja saada kupin kuumaa, höyryävää kahvia. Päivän lehti on myös pakkomielle, muuten ei lähde aamu käyntiin. Olen hirveän huono keskustelemaan aamulla. Tuntuu siltä, että suu on täynnä kissankakkaa, ihan kuin hiekkapaperia. Se ei ole miellyttävä tunne.
Millaisista periaatteista pidät kiinni?
Olen pyrkinyt siihen, että kun kysytään, vastataan. Siinä on sellainen hyvä arvo. Ja jos oikein kovasti tekee töitä jonkin asian eteen, niin kyllä työnteosta sitten jonkinlaisen sadon korjaa.
Sinulla on ihana nimi. Mikä sen tarina on?
Tämäkin on aika henkilökohtainen asia. Petrus tarkoittaa kalliota. Se on vanhempieni minulle antama nimi. Kun olin nuorempi, minua ärsytti, kun nimeä väänneltiin. Nyt toivon, että olisin mies nimeä myöten. Paino on sanalla "toivon".
Ovatko haaveesi muuttuneet niiltä ajoilta, kun asuit vielä Oulussa?
Eivät ole enkä voi sanoa, että olisin hirveästi edes haaveillut. Kyllä kai jokainen joskus haaveilee helposta elämästä, mutta en ajattele, että nyt täytyisi olla tietyt asiat, jotka tekisivät onnelliseksi. Jos minulta kysytään, mikä tekee onnelliseksi, en kykene vastaamaan. Jos tietäisin reseptin, olisin aika viisas ihminen. Toivon, että pystyn sanomaan sen sitten, kun olen elänyt pidemmälle.