Maailmalla kovaa vauhtia leviävä liikuntamuoto ja -muoti, sauvakävely, oli aluksi ihan tavallisten suomalaisten harrastus. Kovin usein hittilajeja edistävät nuoret, kauniit ja rikkaat ihmiset. Sauvoin terästetty kävely on loistava esimerkki toisenlaisesta yleistymisestä. Tieteen päivillä Helsingissä aihetta käsitellyt kulutustutkija Mika Pantzar tarkensi ansiokkaasti, että erityisesti keski-ikäiset naiset tekivät sauvakävelyä tunnetuksi.
He olivat ja ovat yhä rohkeaa väkeä. He jättivät naureskelun omaan arvoonsa. Heitä ei huolestuttanut, vaikka erityisesti kesäisessä maisemassa sauvovia pidettiin hupaisen näköisenä. Ei heitä lannistanut sekään, että talvisin lajia irvailtiin dementiahiihdoksi. Hiihtämään lähtevä kun oli muistanut ottaa mukaansa sauvat, vaan ei suksia.
Jostakin sähköisestä viestimestä kuulin, että erityisesti tänä lumettomana talvena eteläsuomalaiset ovat intoutuneet sauvakävelystä. Noinkohan on. Onhan lajia harrastettu Suomessa vuosikausia, lumisena ja lumettomana vuodenaikana.
Oma kokemus sauvojen kanssa liikkumisesta on myönteinen. Harrastelen huvikseni ja kuntoni ylläpitämiseksi ainakin vähän muutakin, mutta sauvojen käytöllä on kirjoitustyöläisen harteisiin erityisen vetreyttävä vaikutus. Pitäisi ottaa sauvat mukaan lenkille nykyistä useamminkin.
Sauvojen avulla laittavat kätensä kävelylenkillä töihin nykyisin suomalaisten harrastajien ohella miljoonat muutkin eurooppalaiset. Lajin ovat löytäneet erityisesti norjalaiset, saksalaiset ja skotit. Sitä kokeilleet huomasivat nopeasti, että suomalaisten kummalliselta näyttävässä sauvojen käytössä onkin ideaa.
Sauvomisen leviäminen ei pysähdy Eurooppaan. Ainakin Kiinaan on nousemassa kävelysauvoja tuottava tehdas, suomalais-kiinalaisena yhteisyrityksenä. Maan urheilulääketieteen instituutti on mukana hankkeessa. Jos kymmenenkään prosenttia kiinalaisista innostuu asiaan, lajin harrastajakunta laajenee roimasti.
Esimerkki vaikuttaa tässäkin puuhassa. Vuosia sitten porukkamme pari suomalaista oli ottanut Madeiran levada-vaellukselle mukaansa laukkuun näppärästi sujahtavat teleskooppisauvat. He saivat paljon kateellista huomiota. Myös vierasmaalaiset noteerasivat jujun. Käsien jatketta käyttävillä oli lisätukea ajoittain vaikeassa maastossa.
Pohjolan ulkopuolella puuha tunnetaan nimellä Nordic Walking, pohjoismainen kävely. Monet keski- ja eteläeurooppalaiset harrastajat arvelevat suomalaisten sauvovan enimmäkseen pitkin suuria metsiämme, puhtaan luonnon keskellä.
Mitäpä tuosta, vaikka enimmäkseen meillä sauvotaan pitkin kevyen liikenteen väyliä. Onhan niidenkin varsilla ilma monesti vähemmän pakokaasupitoista kuin Keski-Euroopassa, autokantamme kasvusta huolimatta.
Lumettomissakaan maissa sauvakävelyä ei voi pitää hiihdon korvikkeena. Laji on aivan oma kokemuksensa, hiihtoa paljon helpommin omaksuttavissa. Pohjoisten maitten asukkaat sen tietävät, mutta vertailun mahdollisuus hupenee, mikäli talvet tällaisina jatkuvat. Jos ilmastomuutos on todella menossa, suksimisen riemua voi meillä vastaisuudessa kokea vain maan pohjoisimmissa osissa. Aivan koht´sillään sellaista huolta ei sentään ole. Vaikka nyt elämme leutoa ajanjaksoa, Suomessa koetaan vielä monia paukkupakkasia ja viuhuvia lumituiskuja tarjoavia talvia.
Ja vaikka joskus lumi meillä kävisikin harvinaiseksi, niin jääpä hiihdosta jäljelle ainakin sauvominen.