Kemin kaupunginteatteri: Solveigin laulu. Lassi Sinkkosen romaanista dramatisoinut Jorma Kairimo. Ohjaus Iiristiina Varilo. Lavastus Samuli Halla. Puvut Sirpa Santonen. Valot Mikko Karhu. Äänet Allu Jakunaho. Suuri näyttämö 7.10. Seuraava esitys 13.10.
Solveigin laulu ei ole väljähtynyt. Se on yhä raadollinen ja satuttava naapuriin perheen läpivalaisu ja nuoren tytön kasvukertomus.
Näiltä osin 70-luvulla ilmestynyt Lassi Sinkkosen romaani kestää ja kestää myös 2000-luvulla.
Tähän aikaan iskeviä kirjan teemoja ovat myös nuorisossa nouseva pasifismi ja nuorten korkeat työttömyysluvut. Solveig löytää töitä famun avulla ja suhteilla.
Esityksen yhteiskunnallisuus ilmenee yksilötasolla.
Iiristiina Varilon ohjauksessa isoksi asiaksi nousee se, kuinka ihmissuhteet yksilöä muokkaavat.
Ohjauksen onnistumisesta kertoo, että vaikka tarina on tuttuakin tutumpi, silti katsoja jännittää, millaiseksi Solveig kasvaa kylmän ja väkivaltaisen äidin sekä juopottelevan ja hellämielisen isän välissä.
Kemin esityksen tähti on herkkä ja luonteva Anna-Riikka Rajanen Solveigina. Hän piirtää päähenkilön kaaren lähes kapalovauvasta nuorikoksi uskottavasti ja koskettavasti. Rajasen Solveig on raikas ja rakastettava.
Hyvän ja pahan taistelu kulminoituu Solveigissa ja hänen äidissään. Satu Tala tekee itsekkään ja kylmän Saaran puistattavan uskottavasti. Pekka Johansson Börje-isänä on sopivan ärsyttävästi saamaton. Lohtua ja inhimillistä lämpöä tuovat Marketta Airo famuna ja Timo Pykäläinen fafana.
Kemin Solveigin laulu on rankka mutta katarttinen teatterielämys.