"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin."
Entinen oulunsalolainen, nykyinen oululainen Eero Ylitalo lainasi tätä Matti Nykäsen kuolematonta viisautta viikko sitten Oulunsalossa kuntaliitoskiertueen toisessa tilaisuudessa. Näihin kuviin näihin tunnelmiin on törmätty sen jälkeen myös kiertueen muissa tilaisuuksissa Haukiputaalla, Kiimingissä ja Muhoksella. Enää Yli-Ii on jäljellä.
Vaikka kuntajakoselvittäjä Arto Kosken monikuntaliitosmalli on aika lailla toisenlainen kuin aiemmat yhdistymisaikeet Oulun seudulla, sitä vastaan käydään juuri niillä samoilla perusteilla kuin aina ennenkin: jyrääkö Oulu meitin ja viedäänkö lähipalvelut?
Mielenkiintoista on myös se, mitä tapahtui toisaalla sen jälkeen kun Koski oli tehnyt esityksenä kuuden kunnan - Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon, Muhoksen ja Yli-Iin - liitoksesta. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun liitosselvityksen ulkopuolelle jättäytynyt Liminka käsitteli kunnanhallituksessa ylimääräisenä asiana kyläkoulujen kohtaloa ja päätti esittää niiden säilyttämistä.
Se oli tietenkin näyttävä manööveri Oulun kouluverkkoratkaisuja vasten. "Liminka menee vastoin valtavirtaa" otsikoi kunta tiedotteensakin. Kyläkoulujen säilyttämistä perusteltiin kouluverkkoselvityksillä: Limingassa ne osoittivat koulurakennusten olevan ikäänsä nähden vielä kohtuullisen hyväkuntoisia.
Limingan valtuusto päättää tänään, mitä tehdään.
Monikuntaliitosta ajatellen Oulun koulupäätökset ja ennen kaikkea tapa, jolla ne tehtiin, eivät olisi voineet tulla huonompaan aikaan. Kuntalaisia tyydyttäviä laskelmia ei esitetty, ja eräiltä osin tiedot ovat olleet erittäin ristiriitaisia. Esimerkiksi Välivainion koulu ei ole rapakunnossa, vaan tilakeskuksen mukaan "kohtalaisessa kunnossa tuon ikäiseksi rakennukseksi", koulun nykyisten käyttäjien mielestä jopa hyvässä kunnossa.
Limingassa valtuusto katsasti koulut omin silmin ja päätti, että niistä tehdään kuntotutkimukset ja lasketaan niiden pohjalta korjauskustannukset. Valmistelussa kouluverkkoasia laskettiin perusteellisesti ja moneen kertaan, monella vaihtoehdolla, käyttökuluineen. Tulos oli, että kyläkoulujen säilyttäminen on kunnalle taloudellisempi ratkaisu kuin niiden lakkauttaminen ja uusien korvaavien tilojen rakentaminen keskustan tuntumaan. Kolmen kyläkoulun edellyttämät peruskorjaukset hoidetaan summalla, joka vastaa uuden koulun lainanhoitokuluja alle neljän kuukauden ajalta.
Kuntajakokiertueen tilaisuuksissa henki oli yhdistymiseen päin, mutta silti hieman epäluuloinen. Oulun koulupäätöksiin viitattiin monta kertaa. Selvää on, ettei lopullinen päätös tule olemaan Yli-Iitä ja kenties Kiiminkiä lukuun ottamatta läpihuutojuttu. Matti Nykäsen ehtymättömästä laarista voisi ammentaa toisenkin tilanteeseen sopivan lausahduksen: "Se on ihan fifty-sixty miten käy."
Ja kolmannenkin:"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi."
Jos taas mäkihypyssä pysytään, on viime viikkoina kuultu vähintään sataan kertaan, että hyppyrin nokalta kannattaa ponnistaa. Kaiken lisäksi oikeaan aikaan, ettei jää tyhjän päälle.
Toivottavasti päätöksentekijöiden hyppypuvut eivät ratkaisun hetkellä, huhtikuun 26. päivä, sentään humise tyhjyyttään.
liisa. laine@kaleva.fi