Kalevan teettämän kuntagallupin mukaan reilusti yli puolet kansalaisista on sitä mieltä, että on ihan sama, millainen hallituspohja hoitaa kunta-asioita. Tämä on outoa, koska kunnalliset palvelut nousivat koko eduskuntavaalikamppailun yhdeksi keskeiseksi asiaksi. Eritoten vanha kuntapuolue keskusta rummutti voimakkaasti kuntapalvelujen puolesta.
Kunta-asioissa on selkeästi myös poliittista viritystä keskustan ja sosiaalidemokraattien välillä. Onhan suuri osa perinteisen kehitysalueen - Pohjois-ja Itä-Suomen - kunnista vahvasti keskustan valtikan alla, kun taas sosiaalidemokraattien valta-aluetta ovat pääkaupunkiseutu ja kasvukeskukset eri puolilla maata.
Omaa väriään kuntakeskusteluun tuovat lisäksi pääkaupunkiseudun taloudelliset vaikeudet. Niihin on vaikuttanut yhteisöverojen romahtamisen lisäksi myös edellisen hallituksen päätös, jonka mukaan verotulojen tasauksen kattoa lievennettiin. Tämä merkitsi pääkaupunkiseudulle menetyksiä. Helsingin talouden heikkeneminen on näkynyt eräiden palvelujen leikkauksina.
Kunnallisten palvelujen ketju äidin kunnalta saamasta vanhainkotihoidosta maan hallitukseen ei välttämättä ole niitä kiinnostavimpia. Kyse on kuitenkin ihmisten arkipäivään liittyvien palvelujen edellytysten turvaamisesta. Usein ei tulla ajatelleeksi, että vaikka yleinen taloudellinen kehitys vaikuttaa ennen kaikkea kuntien kykyyn vaikuttaa palveluihinsa, myös kuntien tulonjakopolitiikka on tärkeää. Suurin osa kunnista ei tule toimeen omillaan, vaan tarvitsee valtionosuuksia.
Poliittiseen järjestelmään turhautuminen näkyy ennen kaikkea nuorissa. Niinpä he ovat kaikista selvemmin sitä mieltä, että hallituspohjalla ei ole niin väliä. He suhtautuvat optimistisesti tulevaisuuteen ja uskovat muita useammin, että kuntien palveluja voidaan vaikka parantaa eikä vain karsia.
Tutkimuksen tekoaikaan ihmisiä kiinnosti varmasti kunta-asioita enemmän Jäätteenmäki-skandaali. Poliittisen elämämme johtohenkilöt pitävät huolen siitä, että politiikka ei ole yksitoikkoista harmaata puurtamista. Valitettavasti vain kyse ei ole kiivaista poliittisista väittelyistä, vaan toinen toisiaan seuraavista skandaaleista. Huhhei! Siitä vain. Ei koske minua! Ei ihme, että ihmiset ajattelevat näin.
Gallup osoitti selvästi, että kuntapalvelut painavat ihmisiä. Eläkepommipuheet, väestön harmaantuminen, taloutta uhkaava taantuma ja kuntapalvelujen lamavuosien supistukset aiheuttavat sen, että asioista ollaan huolissaan. Liki puolet kansalaisista uskoi, että palvelut heikkenevät ja erot kasvavat. Vain reilu kymmenesosa uskoo päinvastaista. Kolmasosa oli sitä mieltä, että tulossa ei ole muutoksia hyvään eikä pahaan.
Kuinka kansalaisten perusoikeudet toteutuvat eri puolilla Suomea? Kuka elättää heitä vanhana? Nämä kysymykset askarruttavat ihmisiä. Kunnilla on iso työ näihin vastaamisessa.
Mielenkiintoista oli, että etenkin Pohjois-Suomessa nousi keskeisesti pinnalle vaatimus kuntien terästäytymisestä työpaikkojen saamiseksi. Tässä tuskin haettiin vuosikymmenien takaista ajatusta kunnasta yrittäjänä. Se voi olla vaikka, että kunnat rakentavat katujen ja teiden lisäksi valokaapeliyhteyksiä, osallistuvat tutkimuksiin ja selvityksiin, antavat elinkeinoneuvontaa ja tekevät yhteistyötä. Ja pitävät palvelut omalta osaltaan kunnossa. Se on parasta elinkeinopolitiikkaa.
Ilman työpaikkoja ei ole palveluja. Se on kuitenkin tosiasia.