Napero-Finlandian loppuarvosteluun seuloutuneista töistä vain muutamat täyttävät tänä vuonna varsinaiset sadun kriteerit. Aitoa fantasiamaailmaan sijoittuvaa satua kirjoitetaan yhä vähemmän.
Naperon voittanut kiiminkiläinen Niina Pelkonen onnistui kuitenkin kirjoittamaan perinteisen sadun siihen kuuluvine elementteineen. Noidan iso salaisuus on perinteinen noitasatu ja se sopii parhaiten niihin raameihin, mitä Napero-Finlandia-kilpailulla tavoitellaan.
Voittajasadussa on perinteisen sadun elementtejä: johdonmukaista taikuutta, tunnelmaa, seikkailua ja yliluonnollisuutta. Sadun juonikin on satumainen: valmisteluvaihe, seikkailu, vastoinkäyminen, uusi yritys ja onnistuminen ja jopa onnellinen loppu. Ikä huomioiden juonen kehittely ja kieli ovat erinomaisia.
Sirpa-äidin ja isovanhempien Elsa ja Matti Trögin kanssa Taivalkoskelle tullut Niina pyöritteli Naperoaan käsissään nauraa kihertäen. Kotona Naperolle löytyy paikka hyllystä, mutta sitä ennen tyttö aikoi käyttää palkintoa koulussa nähtävänä.
Noitasaduista tykkäävän tytön oman noitasatu syntyi kotona kotiläksynä kahdessa päivässä. "Pituutta oli tulla liikaa niin että isän piti pyytää tyttöä jo lopettamaan satu", äiti kertoi.
Muutaman vuoden Englannissa asunut perhe palasi Kiiminkiin toista vuotta sitten. Kynä tytöllä on ollut kädessä pienestä alkaen ja pieniä tarinoita on syntynyt.
Enemmän osaamista kuin luovuutta
Päätalo-instituutin rehtorin Liisa Kurkisen mukaan kilpailun alkuperäinen tarkoitus on ollut ja on edelleen kannustaa lapsia luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön.
Taidokkaasti laaditut, jokseenkin tavanomaista lasten tai luonnon elämää käsittelevät kertomukset osoittavat enemmänkin järjestelmällisyyttä ja orjallista kielen osaamista kuin luovuutta.
Tämä asettaa järjestäjille tulevina vuosina mittavan haasteen. Esiraadin ja järjestäjien kesken tulee saada yhtenäinen näkemys siitä, että kilpailulla haetaan nimenomaan luovaa satua, ei sujuvasti ja kieliopillisesti oikein tehtyä kertomusta.
Kilpailun järjestämistä on toistuvasti arvosteltu sen kiireisestä aikataulusta. Kun koulut alkavat syksyisin elokuun puolivälin tienoilla, ja kilpailusatujen jättöaika päättyy 15.9., kirjoitusaika osuu kouluilla usein kiireiseen syysaikaan.
Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että kirjoitukset tehtäisiin jo kevätlukukaudella. Tätä tullaan Kurkisen mukaan painottamaan tulevien kilpailujen markkinoinnissa.
Kiireisestä aikataulusta johtuen myös arvosteluraadin työskentelyaika jää lyhyeksi. Tänäkin vuonna esiraati on joutunut tekemään työnsä kiireesti, eikä järjestäjien ja esiraadin kesken ole saatu järjestymään koontipalaveria, jossa olisi pohdittu satujen arvosteluperusteita tai edes töiden yleistä tasoa.
Päätuomarille seuloutuneet toistakymmentä satua kuitenkin näyttävät osoittavan, että aitoa, fantasiamaailmaan sijoittuvaa satua kirjoitetaan yhä vähemmän.
Loppuarvostelun seuloutuneet tekstit ovat pikemminkin kertomuksia, joissa toki mielikuvitus lentää ja hauskoja asioita sattuu, mutta joista hyvin usein puuttuvat sadun elementit: yliluonnolliset tapahtumat, seikkailu, taianomaisuus tai mystinen tunnelma.
Tänä vuonna Napero-Finlandia -kirjoituskilpailu järjestettiin 12. kerran. Osanottajia oli noin 900.
Kilpailussa esiraatina toimivat Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen opiskelijat professori Liisi Huhtalan johdolla. Päätuomarina toimi kirjailija Niilo Keränen.
Napero-Finlandian palkitut 2004
Sarja III, peruskoulun 5.-6. luokat:
1. palkinto Pinja-Liisa Kujanpää, Espoo, Kärpänen.
2. palkinto Leea-Maria Pätsi, Oulunsalo, Miten leijona sai kauniin harjansa.
3. palkinto Tero Ohranen, Kyyjärvi, Maanviljelijä Mäkisen syksy.
Kunniamaininta:Rosina Hujala, Siilinjärvi, Ammu-mummu kuussa.
Sarja II, peruskoulun 3.-4. luokat:
1. palkinto Marttiina Kangas, Oulu, Kultaluu.
2. palkinto Hely Luhta, Pudasjärvi, Erikoinen kesä.
3. palkinto Asser Spoof, Kitee, Sankarit.
Sarja I, peruskoulun 1.-2. luokat:
1. palkinto, 2004 Napero-Finlandian voittaja: Niina Pelkonen, Kiiminki, Noidan iso salaisuus.
2. palkinto Vili Järvinen, Oulu, Simeoni karkaa.
3. palkinto Matilda Hurskainen, Hyvinkää, Yksisarvinen, joka menetti henkensä, mutta miksi.
Kunniamaininta: Emma-Riina Salminen, Kajaani: Kevät satumetsässä.