Euroopan parlamentti on äänestetty. On aika siirtyä esityslistan seuraavaan kohtaan, EU-komission puheenjohtajan valintaan. Siinä Suomi elättelee toiveita.
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen pyrkii komission johtoon. Sauli Niinistö on mainittu mahdollisena komissaarina.
Tilanne on kannaltamme huono. Asiantuntijat eivät noteeraa Lipposta korkealle, kuten ei muitakaan suomalaisia. Päätöksenteon ydintä lähellä olevissa kammareissa kuvitellaan, että hitaus on sairaus.
Niin voi ajatella vain eteläeurooppalainen huitomalla puhuja.
Arvovaltainen Financial Times ei ole tullut maininneeksi Paavoa sanallakaan jutuissaan. The Economist esitteli kymmenen ehdokasta taannoin, hännänhuippuna Lipponen.
Economist piti Paavoa hidaspuheisena, ja tämä kirjattiin suureksi vajavuudeksi.
Hyvää hänessä on ainoastaan pohjoismaalaisuus. Sitä ei kerrottu, missä kummassa se mihinkään pätevöittää.
Economistin kirjoituksesta huokui käsitys Lipposesta köntysmäisenä murahtelijana, jolla saattaa olla asiantuntemusta mutta ei kykyä ladella tietojaan riittävän nopeasti tiskiin.
Sen perusteella lehti kai olettaa, että Lipposen päänsisäinen myllynkivi jauhaa akanaista tavaraa kitisten ja reunoihin kolisten.
Tämän sortin eurooppalaiset eivät tunne suomalaisten juuria.
He eivät tiedä, että olemme kirveskansan perillisiä. Kauan sitten arkipäivään kuului tappelu pystyyn nousseiden marjaskarhujen kanssa. Monesti selätimme pahanhajuisen otuksen ja nakkasimme kannokkoon. Useimmiten kävi päinvastoin.
Vähäpuheisuus (englanniksi muuten small talk) on ollut perusteltua. Ei pohjolassa noin vain parannut mölistä.
Jos Maastrichissä pompahdeltiin pihan perälle oodia ilolle rallatellen, niin Maaselässä piti hiipiä susia ja karhuja pälyillen.
Jos Toulousessa keskusteltiin heleästi aikalaisfilosofiasta koko matka lampolaan, niin Tolosessa otettiin desanttien pelossa haulikko olalle ja edettiin navetan nurkalle kylkimyyryä.
Leipäläpi umpeutui, jos näissä oloissa Descartesia siteerasi. Ajattelen, siis o...
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi