Helsingin kaupunginvaltuustoon halutaan twitter-seinä. Sellainen, johon kaupunkilaiset voivat suoltaa kommentteja kokouksen kulusta ja puheenvuoroista.
En ole varma, millaisesta seinästä tarkalleen ottaen on kyse, mutta Tietokone-lehti vuodelta 2010 on kuvaillut ”monen käyttäjän kosketusohjattavaa” twitter-seinää näin:
”Viestit esitetään kolmiulotteisessa pallossa, josta lukijat voivat tarttua niihin. Seinän avulla voidaan synnyttää pöhinäkeskuksia, joissa lukijat näkevät, mistä tapahtuman osallistujat juuri sillä hetkellä ovat tohkeissaan.”
Näen jo sieluni silmin hirvittäviä pöhinäkeskuksia, kun valtuutetut hipelöivät tohkeissaan kolmiulotteista pallopaneelia.
Valtuuston kokouksia voi Helsingissä kuten Oulussakin seurata suorana joko netistä tai perinteisesti paikan päältä.
Ainakaan Oulussa yleisöllä ei tähän saakka ole ollut valtuustossa puheoikeutta, eikä muutakaan ääntä ole suotava pitää. Aplodeerauksistakin on joskus huomautettu.
Mutta hankkikoot helsinkiläiset kaikin mokomin seinänsä. Jospa saman tien annetaan saliin asti vaivautuneelle yleisölle laatikollinen mätiä kananmunia, joilla ilmaista mielipiteensä.
Hyvä tarkoitus, mutta silti: ovatko valtuuston kokoukset muuttumassa varsinaisista päätöksen paikoista enemmänkin keskustelukerhoiksi?
Ehkä päätökset jo tosiasiallisesti tehdäänkin jossain muualla: valmistelussa, kunnan- tai kaupunginhallituksissa, valtuustoryhmyreiden palavereissa, facebookissa, missä?
Turhautuneet valtuutetut voivatkin sitten keskittyä vaikka twitter-seinän hipelöintiin.
Ei siinä mitään, etteikö valtuutetun ja kuntalaisen välisiä yhteyksiä olisi vara parantaa. Uusia välineitä ja mahdollisuuksia pitää hyödyntää.
Olisihan se mukavaa, jos valtuutettu olisi tavattavissa myös vaalien välillä.
Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa.
Lopputuloksen voi arvata, jos valtuutetut ryhtyvät tuuliviireinä laskemaan, montako peukkua mistäkin mielipiteestä seinälle ilmaantuu. Huutoäänestykseksi ja pisteiden keruuksi menee.
Yhteydet kuntalaisiin pitää hoitaa kokousten välillä. Miksei vaivihkaa omilta koneilta vaikka kokousten aikanakin, jos ei kerta kaikkiaan jaksa keskittyä naapurin puheenvuoroon – että se siitä keskustelusta.
Luulisi, että kulloinkin päätettävästä asiasta olisi syntynyt monipuolinen ja syvällinen käsitys jo ennen kokousta. Tietoa on tietenkin hankittu monesta eri lähteestä, myös kuntalaisilta.
Ei kai kukaan tule kokoukseen painelemaan äänestysnappuloita ihan tunnelman ja twitter-viestien mukaan, eihän?
Demokratia on hyvä, mutta mutkikas asia.
Virkamiehet valittavat, että poliitikot sotkevat hyvät suunnitelmat ja että kaikki jää torsoksi. Hakematta tulee mieleen sosiaali- ja terveysuudistus, ehkä myös kuntauudistus.
Kansalaiset kokevat puhuvansa kuuroille korville. Toisaalta kun keskusteluun kutsutaan, kukaan ei tule. Ehkä se on ympyrä.
Poliitikot surkuttelevat vaikutusvaltansa pienuutta tai ovat muuten vaan väärin ymmärrettyjä.
Onkohan tässäkin niin, että homma on tasapainossa, kun kaikki valittavat yhtä paljon.
Politiikassa pitää tehdä myös ikäviä ratkaisuja, sellaisia, joille ei peukuteta.
Kuntalaiset eivät – tietenkään – ole valmiit tinkimään oikeastaan juuri mistään saavutetuista eduista tai palveluista. Pientä nipistystä ehkä sallittaisiin kulttuuripalveluista tai katujen kunnossapidosta.
Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että tähän vuodenaikaan ei missään tapauksessa edes viime mainitusta.