Kantaesityksensä keskiviikkona saanut Eero Pokelan käsikirjoittama ja ohjaama lastennäytelmä Kotimaa on samalla pyhäjärvisen lapsi- ja nuorisoteatterin ensimmäinen voimannäyttö. Eikä mitätön olekaan.
Voimaa on käytössä sadan henkilön verran, kun kaikki toimijat lasketaan mukaan. Talven uurastus kaupungin eri kouluilla on koottu yhteen ja samalla toteutuu viime syksynä ääneen esitetty idea esittää "vähän jotain isompaa yhdessä". Ensimmäinen ääni kaikui seurakunnan ilmaisutaidon kerhoista ja pian siihen yhtyivät kaupungin koululaitos ja kesämökkiasukas Eero Pokela.
Pokela on koonnut Kotimaa-näytelmänsä kolmen aikaisemmin julkaistun satukirjansa pohjalta. Niissä seikkailevat muun muassa Mispanovan prinsessa Helmiina ja Ruotsin kuningas Kustaa.
Näytelmässä prinsessa Helmiina on joutunut lähtemään kotimaastaan vallankumousta pakoon ja hän saapuu salamatkustajana Ruotsiin. Siellä aletaan etsiä hänelle uutta kotimaata internetin avulla.
Kustaan hovissa esittäytyvät vuorollaan englantilaiset, saksalaiset, espanjalaiset, venäläiset, kiinalaiset ja lopuksi suomalaiset. Kohtauksia rytmittää Hoviorkesteri, joka esittää kulloinkin aiheeseen valittua (iskelmä)musiikkia.
Katsomo, ääriään myöten täysi muuten, suhtautui näkemäänsä passiivisesti mutta tarkkaavasti. Vain muutaman kerran ohjaaja onnistui innostamaan väen välitaputuksiin. Vieressäni näytelmää silmä tarkkana seurannut Annastiina Leskinen, 8, sanoi esityksen päätyttyä, että "Ihan hyvä!" Hän ei itse halua esiintyä, vaan jännitti tuttujen koulutoverien puolesta, mutta: "Kaikki oli yhtä hyviä, se meni hienosti."
Näyttämöllä vierailivat sellaiset kuuluisuudet kuin, David Beckham, Beatles, Michael Schumacher, Sven Hanavald, etsivä Lea Sommer, Pietari Suuri, runoilija Pushkin ja Maot Tse Tung. Annastiina Leskinen sanoi kyllä tunnistaneensa Schumacherin tai Beckhamin. Mutta ketä olivat Pushkin tai Mao Tse Tung?
Tunnin mittaiseen näytelmään jokaisesta esitellystä maasta oli kerätty tunnetuimmat ja samalla kuluneimmat asiat, kuten kello viiden tee Englannista, espanjalainen härkätaistelu, saksalainen makkara, venäläinen köyhyys tai kiinalaisten vallankumous. Jotenkin jäi kaipaamaan raikasta näkökulmaa tai ainakin lähempänä lapsen maailmaa olevaa otetta.
Sonja Heinonen on viehkeä ja topakka prinsessa Helmiina. Kaikki näytelmän roolit oli kauttaaltaan opeteltu tunnollisesti ja kohtaukset toimivat hyvin. Valoilla rajataan tapahtumat toisistaan, joten turhilta kulissien vaihdolta vältytään. Musiikkivalinnat ovat myös hienoinen ihmetyksen aihe.
Loppulaulua () lukuunottamatta en löytänyt niistä suoranaista yhteyttä sen enempää tekstiin yleensä kuin seuraavaan kohtaukseenkaan. Ehkäpä pieni vaivannäkö olisi tuottanut vielä sopivampia lauluja.
Kotimaa haluaa olla rauhan, isänmaanrakkauden, kotiseuturakkauden ja toisen ihmisen hyväksymisen asialla. Tavoite on hyvä ja kannatettava, toteutus vain jää hieman torsoksi upeista puitteista, mielettömästä työmäärästä ja suuresta innostuksesta huolimatta.
Opiksi ja ojennukseksi nousevalle polvelle suunnattu näytelmä jättänee kuitenkin pieniin sydämiin tiedonmurusia, jotka tulevaisuudessa jalostuvat rauhanaatteeksi, veljeydeksi ja tasa-arvoksi. Amen.