Suomessa suhtaudutaan usein nihkeästi ikävien asioiden varalle tehtäviin varautumissuunnitelmiin. Työministeri Tarja Cronberg tarttui kuitenkin ennakkoluulottomasti SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen sunnuntaina Kalevassa esittämään ehdotukseen, että joukkoirtisanomisten jälkihoitoon laadittaisiin valmiussuunnitelma.
Työministeri kertoi jo maanantaina asettavansa työryhmän pohtimaan mahdollisuuksia vastata nykyistä paremmin työmarkkinoiden rakennemuutosten aiheuttamiin ongelmiin. Yleinen käsitys onkin, etteivät tehtaiden tai tuotantolinjojen lopettamiset ole vielä ohi. Sen takia onkin järkevää ennalta miettiä, millaisiin toimenpiteisiin toisaalta valtiovalta sekä toisaalta yritykset ja ammattiyhdistysliike voivat ryhtyä lopettamispäätösten ja niistä johtuvien joukkoirtisanomisten seurausten lievittämiseksi.
Joukkoirtisanomiset ovat suuri inhimillinen onnettomuus. Mukana on myös ennenaikaiselle eläkkeelle pääseviä. Heille pudotus on pehmein, vaikka eläkkeen varhentuminen voi myös aiheuttaa talousvaikeuksia. Niistä kuitenkin selviää helpommin kuin säännöllisten tulojen katkeamisesta.
Yksikään tehtaansa lopettamista suunnitteleva listattu yritys ei voi paljastaa hyvissä ajoin etukäteen pörssisäädösten takia maan hallitukselle eikä ammattiyhdistysliikkeelle aikeitaan. Siksi suunnitelmia ei voi miettiä minkään yksittäisen paikkakunnan tai yrityksen varalle, vaikka pahoja aavistuksia olisikin.
On ehkä kuitenkin mahdollista laatia selkeä yleinen toimintamalli siitä, mitä työvoimaviranomaiset, maan hallitus ja muut poliittiset päättäjät sekä ammattiyhdistysliike voivat tehdä kriisitilanteissa ja kuinka irtisanottavia ihmisiä lähestytään. Tarvitaan myös valmiita ohjepaketteja siitä, mitä pitkään palkkatyötä tehneen on tiedettävä, jos hän ryhtyykin yrittäjäksi.
On myös hyvä kartoittaa yritykset, joilla on laajennusaikeita, mikäli jossakin ilmaantuu tyhjää tuotantotilaa ja joukko vapaata työvoimaa. Kun nimet, osoitteet ja puhelinnumerot ovat valmiina, ei tuhlaannu aikaa kartoituksiin ja kyselyihin.
Ihalainen muistutti aivan oikein, että työvoiman saantia ehkäisee monilla paikkakunnilla asuntojen kalleus. Työsuhdeasunnot auttaisivat asiassa, mutta yritykset ovat määrätietoisesti luopuneet niistä. Ne siirtävät vastuuta yhteiskunnan harteille aina, kun voivat.