Ihai­li­jan julma syleily

Kirja Aki Kaurismäestä syleilee kohteensa hengettömäksi kuin käärme uhrinsa, vaikka kysymys on ylityslaulusta ohjaajanerolle. Lukija haukkoo henkeään yhtä lailla kirjoittajan osoittaessa Kaurismäen jokaisen elokuvan olevan mestariteos.

Aki Kaurismäki nostetaan Lauri Timosen kirjassa lähes jumalan asemaan. Tästä on seurauksena ohjaajamuotokuvan tahaton parodia.
Aki Kaurismäki nostetaan Lauri Timosen kirjassa lähes jumalan asemaan. Tästä on seurauksena ohjaajamuotokuvan tahaton parodia.

Kirja Aki Kaurismäestä syleilee kohteensa hengettömäksi kuin käärme uhrinsa, vaikka kysymys on ylityslaulusta ohjaajanerolle.

Lukija haukkoo henkeään yhtä lailla kirjoittajan osoittaessa Kaurismäen jokaisen elokuvan olevan mestariteos.

Lauri Timonen yrittää vahvistaa käsitystä, että aikalaiskriitikot eivät ymmärtäneet nuoren ohjaajan esikoispitkää Dostojevski -tulkintaa Rikos ja rangaistus (1983), koska henkilöt puhuivat kirjakieltä.

Virheen olisi voinut korjata silmäilemällä muitakin kuin pääkaupunkiseudun lehtiä.

Kaurismäen elokuvista paradoksaalisesti saa kattavan ja kriittisen kuvan lukemalla ensi-iltakritiikkejä. Timosen vyörytyksessä kohde hukkuu kirjoittajan ottaessa auteurin kaavun harteilleen.

Hän on enemmän kuin Aki Kaurismäki ja ohjaajasta haastattelukirjan tehnyt Peter von Bagh. Timonen osoittaa lukeneisuutensa ja elokuvan historian tuntemuksensa tavalla, joka tekee kirjasta ohjaajamuotokuvan parodian.

Mikä tahansa lainaus maailmankirjallisuuden mestareilta sopii Kaurismäen teoksiin. Elokuvaviittaukset saavat lukijan kädet tärisemään: mistä seuraavaksi Timonen löytää yhtymäkohtia maailman elokuvan mestariteoksiin.

Laitakaupungin laulun hän yhdistää Nicholas Rayn Nuoreen kapinalliseen. Rikoksen ja rangaistuksen torakan yhteydessä Timonen suurin piirtein inventoi elokuvan historian tärkeimmät syöpäläiset.

Sitaattien käyttäjänä Timosta ei ylitä kukaan. Laitakaupungin valoista hän kirjoittaa:

"Huolimatta siitä, että "luonne ja äly ovat herrasmiehen selkäranka" (Baltasar Gracián), Koistinen ymmärtää, ettei "vapaus ole kaikkien ilmanalojen hedelmä" (Montesquieu), ja katsoja saattaakin pitää outona ja kummallisena hänen ratkaisujaan olla puolustautumatta esitettyjä syytöksiä vastaan, ajatellen Balzacin tavoin hullun olevan "ihminen joka näkee edessään kuilun ja putoaa siihen, mutta unohtaa silloin Platonin opetuksen siitä, miten hulluutta on kahta lajia, joista toinen johtuu inhimillisistä sairauksista , toinen jumalien väliintulosta joka suistaa ihmisen tutuilta uriltaan."

Sekin käy selväksi, että modernin elokuvan älyköt Andrei Tarkovski, Lars von Trier ja Krzysztof Kieslowski puuduttavat kikkailuillaan.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi.

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä