Kemin kaupunginorkesteri: Nuorten solistien konsertti. Laura Hyväri, huilu, Elina Peltovuori, klarinetti, Matias Heberg, sello, Virve Isto, Pasuuna ja Eveliina Kanto, piano. Johtajana Pertti Hynninen. Sauvon juhlasali, Kemi, 11.10.
Pohjanlahden perukoilla on ollut orkesteritoimintaa pian kolmen sadan vuoden ajan. Kun Tornio vielä kukoisti kauppakaupunkina, soi etenkin herrasväen taloissa hienostuneempi orkesterimusiikki.
Maupertuis´n oppaana ja tulkkina toimineen torniolaisen Anders Hellantinkin perukirjassa listataan 1700-luvulta kaksi viulua, bassoviulu, huilu ja poikkihuilu.
Kemissä jatkuu tuo pikkukaupungin kotoisen musisoinnin perinne.
Nykypäivänä se merkitsee muun muassa turhan arvokkuuden ja jäykkyyden puuttumista sekä lyhyttä askelta solistikorokkeelle.
Syksyn toisen konsertin solistit olivat 14-18-vuotiaita musiikkiopiston oppilaita, joilla oli näin mahdollisuus saada julkista esiintymiskokemusta.
Kysymys on Kemissä enemmästä kuin niissä kaupungeissa, joissa toimii vakituIsia sinfonisen kokoonpanon oppilasorkestereita. Kemin kaupunginorkesterin kera pääsee välittömästi seudun julkisen musiikkielämän loisteeseen.
Orkesterin ideologinen ydin tuottaakin tulosta. Opettajista, opiskelijoista ja laadukkaista amatööreistä koostuva kokoonpano yhdistää onnistuneesti kaupungin konserttielämää ja musikillista kasvatusta. Musiikkitoimi ansaitsisikin valtakunnallista tunnustusta.
Konsertin alkupuolen solistit, huilisti Laura Hyväri, klarinetisti Elina Peltovuori ja sellisti Matias Heberg olivat ottaneet soittimiensa hallinnassa askeleen, jossa ääni kantoi kauniisti väliin koko orkesterin päällä.
Tässä vaiheessa ei voi vielä odottaa virtuoosista otetta tai syvällistä tulkintaa. Nuoret muusikot hallitsivat soittimiaan kunniakkaasti ja yhteispeli orkesterin kanssa sujui sopuisasti.
Musiikin opiskelussa työn tuloksen mittaaminen on helppoa. Kuuntele näitä nuoria tänään ja muista, miltä soittimen ääni kuulosti ensimmäisenä opiskeluvuonna. Laatu on muuttunut. Sitä on tosin vaikea todistaa luvuin. Onneksi.
Jälkipuolen solistien harteilla oli jo hiukan isompi paketti musiikkia. Virve Isto soitti Harri Wessmanin Concertinon pasuunalle ja jousiorkesterille vankalla tekniikalla.
Lisänimellä "Muumimaisuuksia" varustettu teos kutsui Iston tyylikkääseen karakterisointiin. Virve Iston pasuunan metalli taipuu sen verran kauniiseen sointiin, että neidolle voi suosittaa ammattimuusikon uraa.
Komeaksi lopuksi Eveliina Kanto soitti Pekka Kostiaisen Concertinon pianolle ja orkesterille.
Olipa mukava kuulla Kostiaiselta muutakin kuin kuoromusiikkia. Teoksen ulkoa kahlanneessa nuoressa pianistissa kypsyy täyttä häkää luonteva solisti.
Ilolla merkille pantavaa konsertissa oli vertaisryhmän suuri määrä. Konsertissa kavereita ei kannusteta huudoin ja tömistyksin, läsnäolo riittää ja se on tarpeeksi.