Paula Haarala, Titta Pulkkinen ja Mika Ylilehto kelaavat edestakaisin 33 minuutin mittaista televisio-ohjelmaa.
Oulun ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman opiskelijoiden pitää puristaa nuorten aikuisten keskusteluohjelmasta muutama minuutti pois, jotta tuotos kelpaisi valtakunnallisten televisiokanavien ohjelmamittoihin.
Opinnäytetyönä syntyneen pilottiohjelman tiivistäminen on toimittaja- ja ohjaajavastuuta kantaneiden Haaralan ja Pulkkisen työtä. Muutaman minuutin hävittäminen ei tunnu mahdottomalta tehtävältä, sillä taustalla on jo reilu puoli vuotta ideointia, käsikirjoittamista, taustatoimittamista ja ryhmätyötä.
Kun ensisynnyttäjien keski-iän nousua pohtivan "Lapseton, koska tahdon niin" -ohjelma on saatu vaadittuihin mittoihin ja siirrettyä dvd:lle, alkaa puolestaan tuottajaopiskelija Ylilehdon urakka.
Opinnäytetyössä ei ole nimittäin kyse pelkästä yksittäisestä ohjelmasta, vaan televisioformaatin aihiosta, jota Ylilehto lähtee tuottajan roolissa kauppaamaan Yleisradiolle ja kaupallisille televisioasemille.
"Maailma on täynnä keskusteluohjelmia, mutta meidän mielestämme tälle ikäryhmälle eli 20-30 vuotiaille ei löydy sellaista ohjelmaa, jossa puhutaan oikeista asioista. Asioista, jotka koskettavat meidän ikäisiämme ja meidän elämäämme", Haarala markkinoi ryhmän työtä.
"Jos kävisi niin onnellisesti, että me saisimme tämän ohjelman tuotantoon, niin tuskin se olisi ihan samanlainen kuin tämä meidän pilottimme. Mutta jos meidän alkuperäinen ideamme olisi siinä taustalla, niin olisihan se aivan mahtavaa", visioi Ylilehto.
Töitä tuotantoyhtiöille
Kolmikon lisäksi keskusteluohjelmaformaatin tekoon on osallistunut kaksi muuta opinnäytetyön tekijää, useita avustajia ja ohjaavana opettajana koulun ulkopuolisen, kaupallisen tuotantoyhtiön Periferia Productionsin tuottaja Outi Rousu.
Rousu on myös rohkaissut koko työryhmää ottamaan ohjelmasta irti enemmän kuin vain pelkät opintoviikot.
Oppilaiden ideoiden jalostaminen toteuttamiskelpoisiksi tv-formaateiksi paikallisten tuotantoyhtiöiden tuella on Oulun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikössä viime elokuussa alkaneen ohjelmaformaattien kehittämisprojektin "Form Upin" taustalla.
"Tavoite on, että muutaman vuoden päästä täällä olisi muutamia sarjoja työn alla. Ei niitä tarvitse olla montakaan, kun voi ajatella, että tuplaamme sen työntekijämäärän, joka tällä hetkellä on näissä tuotantoyhtiöissä töissä", sanoo koulutuksesta vastaava projektipäällikkö Tomi Tuikkala.
"Oulun seudulla on jo vahva dokumenttielokuvan kerronta- ja opetusperinne ja sen ympärillä on jo tutkimusta. Televisio on kuitenkin merkittävä väline ja haluamme myös panostaa siihen", perustelee yliopettaja Heikki Tunkkari kulttuurialan yksiköstä koulutusvalintaa.
"Dokumentit ja elokuvat ovat aina yksittäisiä pistehommia ja niitä on kova työ aloittaa ja kaupata. Mutta kun tv-sarja menee tuotantoon ja pyörii hyvin, niin se jatkaa todennäköisesti seuraavallekin kaudelle. Silloin tuotantoyhtiössä voidaan vähän hengähtää ja miettiä tulevaisuutta ja kehitellä uusia sarjoja", Tuikkala jatkaa.
Määrä tuo laatua
Nuorten keskusteluohjelma on viime syksynä alkaneen formaattikoulutuksen ensimmäinen pilottivaiheeseen edennyt työ.
Lisää on tulossa, sillä Tuikkalalla on jo nyt hyllyssään mapillinen opiskelijoiden laatimia formaatti-ideoita.
"Pilottien väsääminen täällä meidän tiloissamme tuntui vielä runsas vuosi sitten oudolta. Nyt niitä vain tehdään", Tuikkala kertoo.
Tuikkalan mukaan laadun löytäminen vaatii määrällistä panostusta.
"Osa formaattiajatuksista ei kuitenkaan mene läpi, vaikka kyseessä olisi kuin hyvä idea tahansa. Joku toinen on voinut tehdä vastaavantyyppisen tai sitten formaatti ei sovi sillä hetkellä kanavan profiiliin. Lisäksi suurimman osan ohjelmista elinkaari on lyhyt ja aina tarvitaan uusia ideoita. Niitä tarvitaan myös paljon ja jos niitä ei tee, ei niitä saa myydyksikään", huomauttaa Tomi Tuikkala.