Kiiminkiin kaavailtu Ideapark voi kasvattaa Oulun seudun vetovoimaa. Jättikokoinen liikekeskus tuo mukanaan myös ongelmia. Tiedotuksessa pitäisi alusta alkaen pysyä tarkasti tosiasioissa.
Ideaparkin kaltaisen kauppakeskuksen saanti omalle paikkakunnalle lienee useimpien kunnanisien ja -äitien unelmien täyttymys.
Työpaikkojen määrä jättikokoisissa "ostoskaupungeissa" lasketaan sadoissa, kunnan palvelut nousevat kertaheitolla uudelle tasolle, ja ainakin osa uusista työntekijöistä muuttaa sijaintipaikkakunnalle veronmaksajiksi.
Nämä asiat tapahtunevat myös Kiimingissä, jos ja kun liikemies Toivo Sukarin uusi suurkohde nousee paikkakunnalle lähiaikoina.
Talousvaikeuksissa kamppailevalle, viime vuonna suuren alijäämän tehneelle kunnalle Ideapark voi tarjota suoranaisen oikotien onneen.
Valtava kauppakeskittymä ei kuitenkaan ole vain sen sijaintikuntaa koskeva asia, ei hyvässä eikä pahassa. On todennäköistä, että uusi kauppamammutti lisäisi seudun vetovoimaa koko Pohjois-Kalotin alueella. Ainakin Tampereen lähellä Lempäälässä Ideapark on samalla matkailullinen elämyskohde. Muutaman viime vuoden aikana Oulun seudun asemaa Pohjois-Suomen kiinnostavimpana kaupallisena keskuksena on horjuttanut Ikea sekä muut Haaparannan ja Tornion rajalle nousseet kaupan suuryksiköt. Ideapark voisi kääntää virran takaisin Ouluun päin.
Omat, merkittävät vaikutuksensa Ideaparkilla olisi myös Oulun seudun sisällä. Ne liittyvät esimerkiksi kaupankäyntiin, yhdyskuntarakenteeseen, ihmisten liikkumiseen, teiden käyttöön ja ympäristöön. Jo ennen Ideaparkia seutukuntaan oli suunnitteilla 600 000 neliömetriä uutta liiketilaa. Ideaparkin myötä luvassa on 80 000 neliötä lisää.
On väistämätöntä, että uudet kauppakeskittymät kilpailevat toistensa ja vanhojen kanssa. Kilpailu ei ole kaupassa mitään uutta eikä suinkaan tuomittavaa, mutta jos kaikki nykyiset hankkeet toteutuvat suunnitellussa laajuudessa, on pakko kysyä, mistä niihin riittää asiakkaita. Se ei toki ole ensisijaisesti kuntien tai kuntalaisten, vaan kaupan ja rahoittajien murhe.
Uudet keskittymät kokoavat Oulun seudulle ostajia todennäköisesti myös kaukaa maakunnasta ja sen ulkopuoleltakin. Kun ostovoima on rajallinen, kärsijöihin kuuluvat arvattavasti myös kaupan pienet yksiköt, kylien ja kirkonkylien, ehkä jopa Oulun keskustan vanhat liikkeet, siis lähipalvelut.
Tuleviin uusiin kauppakeskuksiin on sujuvinta tai pakko tulla henkilöautolla, mikä väistämättä lisää autoliikennettä Oulun seudulla. Se ei ole ollenkaan nykyisten ilmastotavoitteiden mukaista. Onkin lupa odottaa, että uudet keskittymät jollakin muulla tavoin, vaikkapa rakennusteknisiltä ratkaisuiltaan tai energiankäytössään osoittaisivat haluaan kunnioittaa kestävän kehityksen periaatteita. Toivo Sukarin aikomus vetää junarata Oulusta Ideaparkiin on kiistatta ennakkoluuloton, mutta toinen juttu on, tullaanko tuota rataa koskaan näkemään.
Kiimingin kunnan päätöksentekotyylille ja tiedottamiselle ei voi antaa korkeita tyylipisteitä. Asia valmisteltiin salamyhkäisesti, pääosa valtuutetuista ja hallituksesta sai asian eteensä täytenä yllätyksenä, ja samalla piti jo tehdä päätös.
Hätiköinnin makua ei vähennä se, että hankkeen koosta, kaavatilanteesta ja liikenneyhteyksistä annettiin aluksi julkisuuteen virheellistä tietoa. Oli kysymys sitten tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta tai siitä, että kunnassa ei tarkkaan tiedetty, mistä oli oikein päätetty, kehuja ei voi antaa kummastakaan. Toivottavasti tavat hankkeen edetessä muuttuvat.