Arki on koittanut presidentti Barack Obamalle. Hän on jo tehnyt omia kannattajiaan suututtaneita päätöksiä.
Presidentti Barack Obama on hallinnut Valkoista taloa neljä kuukautta. Se on lyhyt, mutta riittävä aika sille, että Obaman oma ja etenkin hänen äänestäjiensä idealismi ja odotukset kovin erilaisesta presidenttiydestä ovat alkaneet törmätä supervallan politiikan realiteetteihin. Tämä yhteentörmäys on nostattanut tyytymättömyyttä Obaman innokkaimmissa kannattajaryhmissä.
Jo Obaman sisäänajovaihe tehtäväänsä osoittaa, kuinka suuri ero presidenttiehdokkaan ja presidentin välillä voi olla. Obaman valinta oli monessa mielessä vallankumouksellinen muutos Yhdysvalloissa, mutta sen noudattamassa politiikassa muutos jää paljon pienemmäksi. Joka muuta odotti, oli enemmän tai vähemmän epärealistinen.
Konkreettinen esimerkki idealismin ja arjen ristiriidasta on kiistely siitä, pitäisikö Yhdysvaltain sotilaiden Abu Ghraibissa sekä muutamissa muissa Irakin ja Afganistanin vankiloissa vangeista ottamat kohukuvat julkaista vai ei. Obaman hallinto aluksi suostui erään kansalaisoikeusjärjestön vaatimukseen julkaista kuvat, mutta viime viikolla presidentti käänsi kelkkansa. Edessä lienee periamerikkalainen oikeustaistelu.
Vankeja häpäisseistä valokuvista nousi maailmanlaajuinen häly 2004. Nyt kiistellään parista tuhannesta kuvasta. Vaikka ne eivät ole Obaman mukaan "erityisen sensaatiomaisia", hänestä niiden julkaisu saattaisi maailmalla olevat amerikkalaisjoukot suurempaan vaaraan ja lietsoisi amerikkalaisvastaisia mielialoja.
Obaman mielenmuutokseen vaikutti varmasti sekin, että hän pitää islamilaiselle maailmalle suunnatun puheensa kesäkuun alussa Kairossa. Kuvat oli alun perin määrä julkaista viikko ennen puhetta.
Ihmisoikeus- ja kansalaisoikeusjärjestöt ovat antaneet Obaman kuulla kunniansa. Niiden mielestä hänen täytyisi armotta tyhjentää George W. Bushin kauden roskatynnyrit ja pitää näin lupauksensa uuden hallinnon läpinäkyvyydestä.
Obaman tämä ja moni muukin ratkaisu on otettu nyreästi vastaan myös demokraattisen puolueen vasemmalla laidalla. Kongressin edustajainhuoneessa 51 demokraattia vastusti äsken Obaman esitystä myöntää sata miljardia dollaria lisää varoja Afganistanin ja Irakin sotiin.
Kongressin molemmissa kamareissa enemmistönä olevien demokraattien johtajat jopa kieltäytyivät myöntämästä Obaman pyytämiä varoja Guantánamon vankileirin sulkemiseen ennen kuin hän esittää suunnitelman, minne siellä yhä olevat yli 200 vankia sijoitetaan. Sen sijaan republikaanit ovat kehuneet Obamaa siitä, että hänestä on alkanut kasvaa presidentti.
Toinen esimerkki Obaman liikahduksesta kohti presidentti Bushin politiikkaa on perjantaina julkistama päätös olla ainakaan vielä luopumatta kiistanalaisista sotilastuomioistuimista, joita on käytetty epäiltyjen terroristien tuomitsemisessa Yhdysvalloissa.
Jatkossa on määrä vaikeuttaa kuulopuheisiin perustuvien ja kidutuksella saatujen todisteiden käyttöä ja parantaa syytettyjen asemaa muutenkin oikeudenkäynneissä. Syytetyillä ei silti olisi vielä uudistusten jälkeenkään samoja oikeuksia kuin siviilioikeuksissa. Vielä kampanjassaan Obama kutsui Bushin perustamia sotilastuomioistuimia "valtavaksi epäonnistumiseksi" ja lupasi kaataa lain, jolla ne perustettiin.
Tämänkaltainen tasapainottelu on perityypillistä Yhdysvaltain sisäpolitiikassa, jossa on pakko hakea tukea poliittisen kentän poikki, jos haluaa voittaa seuraavat vaalit. Obama mielii kahden kauden presidentiksi eikä se onnistu kuin valtaamalla poliittinen keskikenttä.