Osuuskunnassa tarvitaan kykyä pyörittää liiketaloudellista toimintaa siinä missä vaikkapa avoimessa tai osakeyhtiössä. Tämä totuus saattoi kuitenkin unohtua monelta 1990-luvun puolivälissä uusosuustoimintaan innostuneelta, arvioi projektipäällikkö Ari Loukasmäki Pohjois-Suomen koulutuskeskuksen Yrittäjäinstituutista. "Tuolloin uusosuuskuntia perustettiin aika paljon myös siksi, että kunhan työllistetään omaa sakkia."
Osuuskunta vailla varsinaista yritysideaa ja kykyä toimia liiketoiminnallisesti kannattavasti ei kanna kovin pitkälle, Loukasmäki huomauttaa. "Mutta löytyy täältä myös niitä menestyjiä, sellaisia, joilla on ollut hyvä idea ja toiminta on ollut suunniteltua alusta lähtien."
Yhtenä menestyneenä osuuskuntana voi pitää viitisen vuotta sitten perustettua Osuuskunta Oulun Kotihoivaa.
"Katsoimme, että on hyvä sauma tällaiselle työlle - kaikki valtakunnan strategiat alkoivat tähdätä siihen, että ihmiset pystyisivät asumaan mahdollisimman pitkään kotonaan. Osuuskunta tuntui helpoimmalta tavalta ryhtyä yrittäjäksi, kun siinä ei ollut pääomariskiä", kertoo alusta asti mukana ollut jäsen Tuula Tervasmäki.
Hän myöntää, että oman kimmokkeensa osuustoiminnan aloittamiselle toi työllisyystilanne: sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille tarjottiin lähinnä pätkätöitä, jos niitäkään.
Osuuskunta on Tervasmäen mukana pyörinyt hyvin ja asiakkaita on riittänyt. Mukana on tätä nykyä kymmenen varsinaista jäsentä ja pari koejäsentä.
Täysipäiväisesti Kotihoiva työllistää kuutisen jäsentä ja muita osa-aikaisesti. Esimerkiksi jotkut sairaanhoitajajäsenistä tekevät keikkoja myös Oysissa. Mielisairaanhoitajan koulutuksen saanut Tervasmäki aloitti itse osuuskunnassa osa-aikaisena, mutta nykyään Kotihoiva työllistää hänet kokonaan.
Varaventtiilikin tarpeen
"Lähinnä se oli lama-ajan keino selviytyä. Se keräsi ihmisiä yhteen ja aktivoi miettimään, miten kaupata osaamistaan työnantajille", muistelee Oulun Airut -osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Raimo Raappana. Osuuskunta on tällä haavaa "elossa, mutta vähän niin kuin naftaliinissa".
"Työmarkkinat veivät meiltä ihmiset. Toisaalta ihmisten itsensä kannaltahan tilanne on aivan hyvä. Osuuskunta on täyttänyt tilauksensa, kun ihmiset ovat työllistyneet", Raappana miettii.
Oulun Airuen perusti vuonna 1995 joukko insinöörejä, ekonomeja ja arkkitehtejä. Mukana oli alusta alkaen lähemmäs 40 ammattilaista, mutta varsin pian osa siirtyi itsellisiksi yrittäjiksi ja osa alkoi työllistyä muiden palveluksessa. Raappana itsekin innostui perustamaan oman atk-alan yrityksen.
"Kyllä sen osuuskunnan toiminta silti ihan kannattavaakin oli ja tulos positiivinen. Parhaina vuosina maksettiin parin kolmen ihmisen palkat", Raappana huomauttaa ja lisää, että jäsenet haluavat pitää osuuskunnan edelleenkin olemassa. "Lähinnä sellaisena varaventtiilinä."
Buumi tasoittui
Pellervo-Seuran ylläpitämän rekisterin mukaan Suomessa on hieman alle 1 300 osuuskuntaa. Pohjois-Pohjanmaalla uusosuuskuntia toimii 93 ja Oulussa 17 kappaletta. Tiedot perustuvat kaupparekisteristä saatuihin neljä kertaa vuodessa päivitettäviin tietoihin, kertoo asiamies Juhani Lehto Pellervo-Seurasta.
Viimeisen kymmenen vuoden ajan on ollut havaittavissa buumia osuuskuntien perustamisessa, jos kohta pari kolme viime vuotta ovat olleet tasaisempia, Lehto arvioi.
Pellervo-Seuralla ei hänen mukaansa ole varsinaista vertailutietoa uusosuuskuntien kannattavuuden kehityksestä. Viime vuonna tehdyn selvityksen mukaan osuuskuntien liikevaihto oli keskimäärin 115 000 euroa. Osuuskuntien liikevaihdossa asukasta kohden Pohjois-Pohjanmaan osuuskunnat sijoittuvat pykälän verran puolivälin alapuolelle eli sijalle 11.
Lehdon mukaan osuuskuntia voi kaiken kaikkiaan pitää varsin kestävänä yritysmuotona, sillä niitä ei ole lopetettu samassa suhteessa kuin esimerkiksi osakeyhtiöitä. "Käsittääkseni osuuskuntia perustetaan harvemmin pöytälaatikkoon", hän huomauttaa. "Ja jos osuuskunta auttaa työllistämään jäsenensä muualle ja lakkauttaa tämän vuoksi toimintansa, en pitäisi huonona sitäkään."