Reijo Vaaraniemi ajeli autolla pitkin Partekin Kolarin kaivoksen lumista kuilua eräänä kauniina päivänä vuonna 1993. Hän oivalsi, että samaan paikkaan saisi laskettelurinteen - ja vielä kaltevampaan rinteeseen hyppyrimäen.
Mäkihypyn teknisenä asiantuntijana toiminut Vaaraniemi otti Kulmin lentomäen profiilin käteensä vuonna 1995 ja alkoi sovittaa sitä kotiseutunsa Aavasaksan rinteeseen: kas kummaa, K 185 metrin mäki olisi sopinut kallion sisään ilman 21 metrin hyppytornia.
"Tuoreempien mittausten mukaan Aavasaksan laki on 242 metrin korkeudessa. K 185 -mäki mahtuu kallion sisään helposti, ja ylikin jää seitsemän metriä. Korkeuseroa 500 metrin matkalla on 192 metriä", Vaaraniemi sanoo.
Hän kirjoitti lentomäki-ideastaan maakuntalehtiin, mutta asia ei saanut tuulta.
"Vasta tänä vuonna, kahdeksas tammikuuta, pääsin esittelemään mäki-ideaa kunnanhallitukselle. Meni 15 vuotta saada joku ymmärtämään, mistä on kyse", Vaaraniemi naurahtaa nojaillessaan vaaran laella kylttiin, jonka alapuolelle lentomäen vauhtitornin on tarkoitus tulla.
