Viennin arvosta on vuodessa kadonnut yli 40 prosenttia, vienti Venäjälle väheni noin
60 prosenttia. Lukemat kertovat, kuinka tässäkin lamassa on koettu karu idänkaupan romahdus.
Yksi 1990-luvun alun laman suurista taustatekijöistä oli idänkaupan romahdus Neuvostoliiton kaatumisen myötä. Hetkessä katosi kokonainen markkina-alue, johon suomalaiset olivat työntäneet tuotteitaan kauppasopimusten turvin ilman vapaan kilpailun vaivaa.
Nyt vieressä on Venäjä, joka ei siitä mihinkään ole katoamassa. Mutta idänkauppa on jälleen yhtä kaikki romahtanut. Tullihallituksen ulkomaankauppatilastot kertovat, että viime vuoden toukokuusta tämän vuoden toukokuuhun vienti Venäjälle on vähentynyt lähes 60 prosenttia. Tuontikin sieltä on jäänyt puoleen viimevuotisesta.
Tämä on valtava pudotus, jonka myötä Venäjä on Suomen vientimaana pudonnut jo kolmoseksi Saksan ja Ruotsin jälkeen. Ei ole niin kauan siitä, kun Venäjä nousi vientilistan kärkeen ja näytti siellä pysyvänkin.
Kaiken kaikkiaan vientitilastot ovat sysimustia. Toukokuussa Suomi sai maailmalle tavaraa yli 40 prosenttia vähemmän kuin viime vuoden vastaavaan aikaan. Vuosi sitten elettiin vielä siinä yleisessä uskossa, että Suomi pääsee maailmalla siintäneiden talousmyrskyjen läpi kuin koira veräjästä, muita helpommin.
Kävi tylysti toisin. Yhden Suomen vahvuuksista piti olla siinä, että vieressä ovat Venäjän suuret ja kasvavat markkinat. Tilastoista näkee, mitä siinä on tapahtunut: idänkaupan romahdus on ollut vielä suurempaa kuin viennin yleinen lasku.
Suomen ja Venäjän kauppatilastoja värittää tavaroiden kauttakulku, joka sekin on hyytynyt. Eivät ole rekkajonot enää uutisissa. Varsinainen johtopäätös onkin se, ettei Venäjän naapuruus ole ollut globaalissa talouskurimuksessa mikään Suomen kaupan pelastusrengas. Sama kriisi siellä jyllää kuin muuallakin. Ehkä jopa vielä pahempana, ainakin niin kauan kun öljyn hinta on jumittunut alas.
Todellisin naapuruusetu näyttää olevan matkailussa, jossa venäläisten määrä on yhä selvässä nousussa. Nyt he tuovat 30 prosenttia Suomen matkailutuloista. Venäläisten näkökulmasta Suomen vetovoima kasvaa, kun kalliisiin kaukolomiin ei enää ole varaa.
Vielä muutama vuosi sitten Venäjä näytti monelle suomalaisyritykselle varmalta kasvualueelta. Sellainen se ei ollut, ja oppirahat ovat kalliita. Itämarkkinoilla on tietysti pysyttävä, mutta viennin pelastajaa sieltä ei löydy.
Kuten ei löydy muualtakaan. Tullihallituksen tilastoissa on vaikea nähdä mitään valopilkkua. Myös teknologiateollisuus kertoi loppuviikosta 40 prosentin miinuksista tilastoissa viime vuoteen verrattuna.
Vaikka vapaa pudotus olisi jo ohi, tilanteen mahdollinen vakiintuminen tälle tasolle ei paljon lämmitä. Teknologiateollisuus sanoo investointiensa vähenevän tänä vuonna yli kolmanneksen.
Vielä viime vuoden keväällä Suomen talous puski täysillä. Nyt siis tiedetään, että viennin pudotus on ollut useita kymmeniä prosentteja. Jos se ajan oloon tarkoittaa myös vientialojen työvoiman vähentämistä vastaavalla määrällä, siitä syntyy Suomelle aivan kestämätön tilanne. Etenkin kun tähän tilanteeseen yhdistyy julkisen talouden, erityisesti kuntien talouden kriisiytyminen.
Tuskin kunnolla vielä edes ymmärretään, kuinka suuri murros yhdessä vuodessa on ehtinyt tapahtua.