Kiinan ja Venäjän yhteinen sotaharjoitus on tärkeä geopoliittinen askel, joka on tarkoitettu lähettämään tärkeää viestiä ulkomaailmalle.
Kiinan ja Venäjän sotavoimat ovat parhaillaan liikkeellä maalla, merellä ja ilmassa. Ne ovat hyökkäämässä "terroristien valtaamaan pikkuvaltioon", joka todellisuudessa on niemi lähellä Kiinan ydinalueita. Maihinnousuja tehdään ja sukellusveneitä tuhotaan yhteisvoimin, ikään kuin terroristeilla olisi käsissään sukellusvenelaivasto.
Idän jättiläisillä on näin oma versionsa terrorismin vastaisesta taistelusta: sen varjolla pelataan suurvaltapolitiikkaa isoilla panoksilla. Viesti lähtee saman meren äärellä sijaitsevalle Taiwanille, mutta myös aivan toisiin ilmansuuntiin, Keski-Aasiaan ja Washingtoniin.
Tärkeintä ei ole, mitä itse sotaharjoituksessa tapahtuu. Tärkeintä on, ketkä siinä ovat mukana.
Kiinan ja Venäjän suhteiden nopea lämpeneminen on viime aikojen merkittävimpiä geopoliittisia muutoksia. Kylmän sodan vuosina kilpailevat kommunistivaltiot kävivät ydinsodan partaalla. Tuolloin muodollisena syynä olivat kiistat rajalinjasta Kaukoidässä.
Kiista katosi lopullisesti historiaan kesäkuun alussa, jolloin maat Vladivostokissa allekirjoittivat rajasopimuksen. Läsnä oli, merkittävää kyllä, myös Intian ulkoministeri: Intialla on aina ollut hyvät välin Moskovaan, ja nyt myös sen entinen jännitys Kiinan kanssa on lientynyt.
Heinäkuun alussa Kiinan presidentti Hu Jintao vieraili Moskovassa. Tuolloin sovittiin nyt meneillään olevasta "Ystävyys 2005" -sotaharjoituksesta, mutta siinä yhteydessä maat antoivat myös keskinäisen julistuksen "21. vuosisadan kansainvälisestä järjestyksestä". Julistuksen sisältö oli selvää kritiikkiä Yhdysvaltain ottamaa ulkopolitiikan roolia vastaan.
Kansainvälisesti on varsin vähälle huomiolle jäänyt Kiinan ja Venäjän perustama Shanghain yhteistyöjärjestö, jossa ovat mukana näiden ohella neljä Keski-Aasian valtiota sekä tarkkailijoina Intia, Pakistan ja Iran. Heinäkuussa tämä järjestö toivoi Yhdysvaltain lähtevän Keski-Aasian tukikohdistaan, jotka se sai hyökätessään Afganistaniin.
Sotaharjoituksen onkin nähty liittyvän juuri Keski-Aasian suureen valtapeliin: Kiina ja Venäjä lähettävät yhdessä viestiä siitä, että ne voivat tarvittaessa asevoimin tukea alueen nykyisiä hallitsijoita. Vallankumouksia ei kaivata eikä ulkopuolisia - siis amerikkalaisia.
Kiinan ja Venäjän keskinäinen kauppa on noussut rajusti. Investointeja tehdään molemmin puolin rajaa, ja energiayhteistyön merkitys nousee. Venäjän aseteollisuus on löytänyt Kiinasta uskollisen asiakkaan.
Kylmän sodan ajoista poiketen tämä uusi liittoutuma ei ole suoraan suunnattu ketään vastaan. Silti Moskovan-Pekingin akselin nousulla on ilman muuta maailmanpoliittista merkitystä - etenkin, jos suhteet jatkossa lähenevät samaan tahtiin kuin tänä kesänä on tapahtunut.
Mielenkiintoinen on varsinkin Venäjän rooli. Maa tuntuu pelaavan eri korteilla joka ilmansuuntaan: länteen se puhuu demokratian arvoista, itään se myy aseita minkä ehtii ja harjoittelee hyökkäyssotaa Kiinan kanssa, etelässä se käy likaista sotaa Tshetsheniassa. Samaan aikaan öljyrahat alkavat nostaa pohjamudissa ollutta armeijaa uuteen kukoistukseen.
Ajan merkki on, kuinka kuluneella viikolla presidentti Vladimir Putin lensi strategisella pommittajalla TU-160:lla Kuolaan seuraamaan ydinasevoimien sotaharjoitusta ja ohjuskokeita merellä. Vanha suurvaltapolitiikka nostaa päätään siellä täällä, ja pohjimmiltaan jokainen siinä kuviossa mukana oleva, liittoutumia hakeva valtio pelaa vain omaan pussiinsa.