Rahanpesu on puhuttanut tänä vuonna Pohjolassa ja Baltiassa. Ilmiöstä puhutaan ennen kaikkea talousrikollisuuden muotona. Kyseessä on kuitenkin kansainvälinen ongelma, johon kytkeytyy vakavia turvallisuusuhkia.
Kansainvälisestikin eniten huomiota on saanut Danske Bankin Viron yksikön läpi virrannut epäilyttävä raha, yhteensä hätkähdyttävät 200 miljardia euroa vuosina 2007-2015, mikä tekee tästä ennennäkemättömän mittavan tapauksen.
Epäilty rahanpesu ja muut talousrikokset olivat myös päällimmäinen syy syyskuussa Paraisilla Airiston helmeä vastaan suoritettuun näyttävään operaatioon.
Rahanpesun taustalla on toki usein puhtaasti taloudellisia motiiveja, kuten veronkierto ja korruption kätkeminen. Kansainväliseen rahanpesuun liittyy kuitenkin joukko vakavampia uhkia, kuten terrorismi, huume- ja ihmiskauppa sekä laiton asekauppa.
Kansainvälinen yhteistyö rahanpesun estämiseksi sai vauhtia 9/11 terrori-iskusta Yhdysvaltoja vastaan vuonna 2001. Sen seurauksena ryhdyttiin Yhdysvaltain johdolla säätämään uusia rahanpesun estämiseen tähtääviä sääntöjä.
Oman lukunsa kansainvälisen rahanpesun tarinassa muodostaa Venäjä ja entisen Neuvostoliiton alue. 1990-luvulta lähtien on Venäjältä virrannut länteen satojen miljardien eurojen arvosta rahaa, joka ei näy maan virallisissa tilastoissa.
Ilmiön taustalla on epäluottamus omaa valtiota, oikeusjärjestelmää ja taloudellista ja poliittista vakautta kohtaan.
Samalla se heikentää rahanpesuautomaatteja tarjoavien maiden turvallisuutta. Turvallisuus ymmärretään useimmissa valtioissa nykyään laajasti, sisältäen poliittisen, sotilaallisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Talousjärjestelmän vakaus, oikeusvaltion toimivuus ja kansallinen turvallisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Pimeää rahaa voidaan käyttää esimerkiksi viranomaisten lahjontaan tai poliittisen painostukseen.
Rahanpesu on osa Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, johon kuuluu myös huume-, ihmis- ja asekauppaa. Europolin arvion mukaan noin kolmasosa Euroopassa käytettävästä heroiinista on venäläistaustaisten rikollisryhmien välittämää.
Rahanpesun taustalla voi olla myös pakotteiden kiertäminen. EU:n ja USA:n asettamien Venäjän-vastaisten pakotteiden yksi muoto on niiden henkilöiden varojen jäädyttäminen, jotka ovat vastuussa Venäjän sotilaallisesta sekaantumisesta Ukrainassa. Piilottamalla tietoa rahan todellisista omistajista voidaan välttää pakotteet.
Erityisen huomionarvoista on se, että osa idän pimeästä rahasta kytkeytyy Venäjän valtion turvallisuuspalveluiden toimintaan. Kansainvälinen media on raportoinut Danske Bankin kautta kulkeneiden rahojen mahdollisista yhteyksistä FSB:hen ja presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin. (Kreml tietenkin kiistää Putinin ja Danske Bankin välillä olevan minkäänlaista yhteyttä.)
Venäjän turvallisuuspalvelut tarvitsevat rahaa toteuttaakseen operaatioitaan ulkomailla, kuten propagandakampanjat, kyberhyökkäykset, Kremlille myötämielisten poliittisten ryhmien tukeminen, vastustajien seuraaminen ja toisinaan jopa palkkamurhat.
Operaatiot palvelevat Venäjän strategista tavoitetta heikentää ja hajottaa länttä. Sen rahan alkuperää ja käyttötarvetta peitellään ymmärrettävästi huolella.
Venäjän poliittisen johdon, turvallisuuspalvelujen ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä vallitsee läheiset yhteydet, jotka ovat tiivistyneet viime vuosina. Aihetta käsitellään perusteellisesti Prahan kansainvälisten suhteiden tutkimuslaitoksen tutkijan Mark Galeottin pian myös suomeksi ilmestyvässä kirjassa Voima ja valta.
Mark Galeotti korostaa, että venäläinen järjestäytynyt rikollisuus on Euroopalle turvallisuusuhka.
Turvallisuuspalvelut käyttävät toisinaan operaatioidensa toteutuksessa järjestäytyneen rikollisuuden palveluita. Rikollisryhmät puolestaan voivat saada poliittisen suojelun tarjoamalla valtiolle sen tarvitsemia palveluita ja jakamalla turvallisuusviranomaisten kanssa osan voitoistaan.
Tähän yhteyteen asettuu esimerkiksi virolaisen suojelupoliisin Eston Kohverin sieppaus Venäjän toimesta syyskuussa 2014 raja-alueelta Kaakkois-Virossa. Kohver oli tutkinut työssään rajan ylittävää rikollisuutta.
Samaan laajaan kuvaan sopivat myös vuoden 2015 lopulla ja 2016 alussa Suomen ja Venäjän välisen rajan yllättäen ylittäneet yli 1700 turvapaikanhakijaa.
Rahanpesu on siis osa Venäjältä lähtöisin olevia hybridiuhkia.
Sen jäljittäminen ja estäminen on syytä ottaa vakavasti - ei vain taloudellisen turvallisuuden ja oikeusvaltion suojaamisen vuoksi, vaan myös siksi, että samalla voidaan päästä käsiksi vakavampiin turvallisuusuhkiin.
Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.