Itä - Länsi 1-0
Oulu Sotkamon Jymyn Roope Korhonen on nuoresta iästään huolimatta monessa sopassa keitetty pelimies. Jymyn paidassa Korhonen on tottunut ratkaisujen hetkillä upottamaan vastustajat kylmän viileillä sivalluksilla. Sunnuntaina uransa ensimmäisessä miesten Itä-Lännessä Korhonen ei jäänyt kaarelle ihmettelemään, vaan niittasi Idän joukkueen ensimmäisen sekä viimeisen, ottelun ratkaisseen juoksun.
Korhosen otteissa ei ulospäin näkynyt ensikertalaisen kankeutta, vaikka miehen mahassa perhoset lentelivät.
"Jännitti paljon enemmän kuin normaalit runkosarjaottelut. Kaikki oli aivan uutta", Korhonen muistelee ottelun tauottua.
Pieni jännitys oli vain hyvästä, siitä kertoo valinta voittajajoukkueen parhaaksi pelaajaksi.
Neljän Suomen mestaruuden jymyläinen odotteli arvo-ottelukutsua jo vuosi sitten.
"Viime vuonna olin pettynyt, kun en päässyt mukaan, sillä mielestäni olisin ansainnut kutsun. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Korhonen kuittaa.
Vaikka arvo-otteluvalinta ei mene arvoasteikossa mestaruuksien edelle, on sillä oma tärkeä paikkansa pesäpalloilijan haavelistalla.
"Unelmako? No jaa. Mitalit tulevat ensin, mutta kun superia pelataan on Itä-Länsi tietysti tavoitteena."
Tiukkaakin
tiukempi ulkopeli
Vaikka pitävä ulkopeli on nykypesäpallossa voittavan joukkueen elinehto, tuli Idän ja Lännen ulkopelin kovuus Korhoselle pienoisena yllätyksenä. Niin se tuli varmasti myös suurelle osalle yleisöstä, joka ei sunnuntaina päässyt nauttimaan juoksuilottelusta.
"Ulkopeli yllätti. Meilläkin oli mukana 13 oman joukkueensa parasta lyöjää, mutta tilanteita ei silti syntynyt."
Korhonen näkee ulkopelin kovuuden ja juoksujen vähäisen määrän väistämättömänä evoluution tuloksena.
"Peli vain on mennyt siihen, että pelaajat ovat ulkona taitavia. Se, jonka ulkopeli pitää, nostaa pokaalin syksyllä", Korhonen kiteyttää.
Korhosella, jos jollakin, on varaa sanoa niin. Mies on vuodesta 2000 vartioinut Jymyn takakenttää menestyksellä. Ex-jymyläisen Markku Hylkilän oppipojasta on kasvanut joukkueen johtava koppari. Samalla rooli on kasvanut myös sisäpelissä. Muutokset ovat olleet pelkästään mieluisia.
"Viime vuonna sisäpelirooli muuttui radikaalisti, kun siirryin neloseksi. Minä ainakin nautin vastuusta, sitähän kaikki haluavat", Korhonen toteaa.
Pahat puheet
eivät hetkauta
Korhosen kehityksen rinnalla myös Jymyn ilme on muuttunut neljässä vuodessa. Paljon ei tarvita, jotta joukkueen ilmapiiri järkkyy.
"Kemiat muuttuvat yhdenkin pelaajan lähdöstä. Meiltä on lähtenyt Jarkko Kokko, Jimi Heikkinen, Markku Hylkilä ja Toni Kohonen, kaikki Itä-Länsi-tason pelaajia", Korhonen alleviivaa.
Lähtijöiden lista on nimekäs, ja keskusteluissa Jymyä on kerta toisensa jälkeen sysätty pois mestarin pallilta. Siitä huolimatta Jymy jyllää aina vaan. Jatkuvat pahat puheet ovat lähinnä naurattaneet Korhosta.
"Me mietimme, että milloinkahan puheet käännetään niin päin, että taas Jymy menestyy. Niin tai näin, olemme nostaneet kannua syksyllä. Eivät puheet vaikuta mitenkään. Parempi vaan, että paineet sysätään muiden niskoille."
Korhonen ei käytä sotkamolaisia perussanoja voittamisenkulttuuri tai juniorimylly joukkueensa voittokulun salaisuutta pohtiessaan. Miehen mukaan menestys kiteytyy kolmeen tekijään.
"Meillä on hyvä ulkopeli, selkeä roolitus ja vahva sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin."
Korhosen, Jani Komulaisen ja Jarmo Heikkisen palkintopöydän putsaus Itä-Länsissä osoitti, että Sotkamon pelimiehet alkavat vasta lämmetä runkosarjan loppua kohti. Vaikka kunnon pelit vasta alkavat, Korhonen muistuttaa, että tasaisessa sarjassa on syytä edetä askel askeleelta. Kuudennesta peräkkäisestä finaalipaikasta ei kannata lähteä huutelemaan.
"Sarja on tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Emme voi lähteä pelaamaan ylimielisesti, silloin voi käydä kylmät emmekä ole välierissäkään.
"Viidennet peräkkäiset Hiukan mestaruusjuhlat ovat kuitenkin jossain siellä kainuulaisen mielen syövereissä.
"Tottakai viidenteen mestaruuteen pitää uskoa. Ilman uskomista sitä ei voi tulla. Mutta mennään askel askeleelta", Korhonen virnistää.