Ketä kiinnostaisi loppuvaiheen elämänlaatu? (Kaleva 20.10./Lukijalta) -kirjoitus kosketti. Toivottavasti se saa aikaan tekoja iäkkäiden puolesta.
Iäkäs henkilö, joka on toisen avun varassa, ei juurikaan pysty vaikuttamaan siihen, miten häntä hoidetaan tai kohdellaan. Monilla ei ole omaisia auttajana, tukijana ja asioita puolesta hoitamassa.
On monia asioita, jotka vaikuttavat heidän laadukkaaseen hoitoon. Yhtenä tärkeimmistä pidän arvostavaa vuorovaikutusta ja kuntouttavaa työotetta. Iäkkäitä ei saa makuuttaa vuoteissa sairaaloissa, eikä hoitolaitoksissa, vaan heidän toimintakykyään tulee tavoitteellisesti aktivoida. Ikä ei ole este sille, että perusliikkumisessa toimintakyky voi lisääntyä.
Lääkärit hoitavat sairaudet, mutta toimintakyvyn lisääminen ei ole oikein kenenkään vastuulla. Iäkkäiden ja heikkokuntoisten hoitoketju toimintakyvyn lisäämisen osalta tulisi selkeyttää.
Mielestäni lääkärin tulisi valvoa, että kuntouttavat hoitotyön toimet toteutuvat hoidossa esimerkiksi, jos fysioterapeutti on todennut, että apuvälineen ja avustajan valvomana kävely on turvallista, niin silloin hoitoon kuuluu kävely valvottuna. Tällöin ei ruokaa ja wc-asioita hoideta sänkyyn, vaan laadukasta hoitoa on valvoa kävely ruokapöytään ja wc:hen.
Laadukkaan hoidon avulla iäkäs voi kuntoutua itsenäisesti apuvälineen avulla selviytyväksi, jos hän saa monta harjoituskertaa päivää kohti riittävän aikaa.
Tässä asiassa toivon jopa kilpailua sairaaloilta ja hoitolaitoksilta. Kenen hoidossa iäkkäät saavuttavat parhaan toimintakyvyn!
Omaisia rohkaisen jopa vaatimaan, jotta heidän läheisiään ei hoidettaisi vuoteisiin. Kannattaa keskustella lääkärin ja osaston esimiehen kanssa, jos työote ei ole kuntouttava. Silloin hoitoon osallistuvien tulisi kokoontua tarkastelemaan missä kuntoutus ontuu. Siitä vastaa koko hoitoketju, ei yksin kuntoutuksen henkilökunta.
Hoitohenkilökunta tulee laajasti kouluttaa toimintakyvyn arviointiin, aktivoivaan/kuntouttavaan avustamiseen perusliikkumisessa; vuodesiirroissa, istumaan, seisomaan ja kävelyn avustamisessa.
Nykyään on laadukasta koulutusta ja apuvälineitä saatavilla. Niiden merkitys ja niihin panostaminen hoitolaitoksissa on kuitenkin vähäistä, vaikka tutkimustietoa ja tuloksia kuntouttavien toimien lisäämisestä on paljon saatavilla. Näihin asioihin kouluttautuneet kaikki kertovat, että kaikki hoitohenkilökunnasta pitäisi kouluttaa. Paitsi, että iäkkäiden toimintakyky lisääntyy, niin hoitajien työn kuormitus vähenee.
Nyt tarvitaan koulutusta ja toimia iäkkäiden määrän lisääntyessä. Hoitajat tekevät parhaansa, mutta mielestäni perusliikkumisen osaamisen ymmärtäminen ja taidot aktivoivassa/kuntouttavassa avustamisessa ovat vähäiset. Kaikissa hoitoalan koulutuksissa niitä ei edes opeteta. Kauniit lauseet hyvästä hoidosta aiheuttavat katkeruutta monille, jotka menettävät toimintakyvyn.
Kuntoutuksen ammattilaisena näen toimintakyvyn parantamisen mahdollisuuden lähes poikkeuksetta mahdollisena ja etenevänä prosessina. Tärkeää on saada koko hoitoketjuun osallistuvien ammattilaisten yhteinen ymmärrys tähän.
Toivon aiheesta lisää keskustelua ja omaisten ja iäkkäiden tuomia kokemuksia toimintakyvyn heikkenemisestä/lisääntymisestä hoitolaitoksissa.
Sinikka Rovio
fysioterapeutti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.