Varsinkin Kuuban sisällä, mutta myös saarivaltion ulkopuolella tiedetään maan kehityksen jumiutuneen vuosikymmeniksi paikoilleen. Fidel Castro vallankumouksellisine kumppaneineen syrjäytti pahamaineisen sotilasdiktaattori Fulgencio Batista puoli vuosisataa sitten. Juuri yhtä kauan kuubalaiset ovatkin sen jälkeen saaneet odottaa kansalaisvapauksien saavuttamista.
Mikään ei muutu ainakaan pian, vaikka 81-vuotias Castro luopui presidentin tehtävistä. Kuuba sai tilalle toisen Castron. Presidentiksi ainoana ehdokkaana taputettu pikkuveli Raul on 76-vuotias. Joidenkin arvioiden mukaan hän on jopa tiukemman linjan kannattaja kuin Fidel Castro. Hänen tiedetään sentään puhuneen myönteisesti kuubalaisten elintason nostosta.
Puheet eivät kuitenkaan ratkaise, vaan teot. Pahalta näytti ainakin se, että ensimmäiseksi varapresidentiksi nousi kovan linjan kommunisti Jose Ramon Machado Ventura.
Castron omaleimainen kommunismi piti sisällään aatteen ikävimpiä puolia: harvainvaltaa, kansalaisten tiukkaa valvontaa ja tulonjaon tasaamista. Kun viimemainittu tarkoittaa palkkojen tasausta erittäin heikosti ansaitsevien tasolle, elintaso Kuubassa on surkea. Lisäksi jatkuva riitely Yhdysvaltain kanssa on merkinnyt kauppasaartoa. Siitäkin kärsivät ennen kaikkea tavalliset ihmiset.
Loputtomiin ihmisten vapauden kaipuun patoaminen ei onnistu. Castrot käyvätkin aateveljineen viivytystaistelua. Raul Castro kertoo keskustelevansa kaikista tärkeistä asioista veljensä kanssa. Silti hän on kaavaillut neuvotteluja Yhdysvaltain johdon kanssa, kunhan presidentti George W. Bushin virkakausi on ohi.
Veto Castrojen kellossa on jo vähissä. Heidän seuraajansa tuntevat varmasti mielipiteiden paineen, kun sen patoajana ei enää ole vallankumouksellisten kunnioitus. Esiin saattavat astua aivan toisen suunnan johtajat.
Tosin latinalainen Amerikka on kokonaisuudessaan aatteellisesti erikoislaatuinen maanosa. Heilahtelujen suuntaa on usein vaikea ennustaa. Muutoksia on usein tehty asein. Veristen kumousten ajan soisi olevan jo ohi, vaikka rauhanomainen muutos viekin aikansa.
Kansainvälisen yhteisön on joka tapauksessa vaadittava Kuubalta yhä ponnekkaammin ihmisoikeuksien kunnioitusta. Tuskin sitä kuitenkaan edistetään kauppasaarroilla. On päinvastoin pyrittävä myös taloudelliseen yhteistyöhön. Samalla maan johdolta pitää edellyttää valmiutta vuoropuheluun.
paakirjoitus@kaleva.fi