"Eläissäni en ole aiheuttanut yhtään kolaria", sanoo haukiputaalainen autoilija Eino Erkkilä sinisen puutalonsa keittiössä ja hymyilee. "Sydänvika kun on, niin käytän autoa, ettei tarvitse kävellä. Usein ajelen ihan ajankuluksikin", hän kertoo.
Erkkilä jos kuka on 94-vuotiaana se liikenneviranomaisten tiedotteissa esiintyvä "ikäautoilija". Hän sai ensimmäisen ajokorttinsa 1928, erikoisluvalla 18-vuotiaana. Siitä lähtien hän on istunut elämässään ratin takana miljoonia ja taas miljoonia kilometrejä, sodassa ja rauhassa.
Talvisodassa Erkkilä veti autollaan tykkiä muun muassa Raatteentien taisteluissa ja kuljetti jatkosodassa haavoittuneita Lieksan ja Rukajärven maisemissa.
Siviilissä autoilijan kädet ovat vuosien mittaan kiillottaneet ratin ja vaihdekepin päällyksiä taksissa, puutavara-autossa ja kippikuormurissa.
Ikä tuo malttia ratin takana
Erkkilä kuuntelee toimittajan selostusta liikenne- ja viestintäministeriön ikäautoilijoita koskevasta uunituoreesta tutkimuksesta. Siinä kerrotaan, että jos iäkäs autoilija on terve, ei hänen riskinsä joutua onnettomuuteen ole kokonaisuutena sen suurempi kuin nuoremmilla kuljettajilla.
Nuorten ajajien kokemattomuus ja riskinotto - pahimmillaan höystettynä vielä juopuneena ajamisella - on liikenteessä vaarallisempi yhdistelmä kuin vanhuuden vaivat.
Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon yli 60-vuotiaiden kuljettajien ajolupia peruutetaan terveyssyistä. Lisäksi tutkijat kartoittivat iäkkäiden kuljettajien tyypillisiä ongelmia liikenteessä sekä näiden taustalla olevia terveydellisiä seikkoja. Selvitys tehtiin eri puolilla maata viiden poliisilaitoksen alueilla.
Terveys voi heiketä huomaamatta
Tutkimuksen mukaan seniorikuljettajilla on tapana paikata iän tuomia haittoja ajamalla hitaammin sekä välttämällä ruuhkia, pimeällä ajamista ja ottamalla vähemmän riskejä.
"No tuosta en tiedä, minä kyllä liikun mihin aikaan vaan", Erkkilä kommentoi. Hänen mielestään ennakointi on liikenteessä kaikkein tärkeintä.
"Käyn kauppareissuilla tuossa kirkolla tai sitten Oulun marketeilla, enkä omasta mielestäni ole ikinä kyllä tien tukkona. Autot minulla ovat aina olleet hyväkulkuisia."
Tutkimuksen mukaan vanhuusiälle tyypilliset sairauden heikentävät ajokykyä usein salakavalasti ilman, että kuljettaja itse olisi välttämättä tästä tietoinen. Yleisimmin heikkenevät näkö, havaitsemiskyky ja motoriset kyvyt. Raportissa pidetäänkin ongelmallisena pakollisten lääkärintarkastusten väliä, joka on liian pitkä.
Esimerkiksi yli 70-vuotiaiden terveydentila tarkastetaan viiden vuoden välein. Tarkastusten välisinä vuosina vanhuksen terveydentila saattaa ratkaisevasti heiketä.
Apua ongelmaan toivotaan uudesta laista, joka antaa lääkäreille oikeuden ilmoittaa poliisille, kun kortin haltija ei enää täytä ajoluvan terveysvaatimuksia.
Eino Erkkilä on ikäisekseen harvinaisen hyvässä kunnossa, eikä ajo-oikeuden jatkamiselle ole terveystarkastuksissa ilmennyt esteitä. "Kävin sellaisessa viimeksi pari vuotta sitten, ja lääkäri vaan veti sellaisen koukeron siihen 'vaikeudet' -kohtaan. En ylpeillessään sitä sano, mutta kukaan ei ole minua ajamisestani moittinut."
Naiset luopuvat kortista miehiä aiemmin
Ministeriön tutkimuksesta selviää myös, että ajokortin säilyttämisessä on sukupuolten välisiä eroja. Naiset luopuvat ajokortistaan vapaaehtoisesti yleensä 60 vuoden iässä, jolloin on mentävä ensimmäiseen pakolliseen lääkärintarkastukseen.
Miehet antavat korttinsa pois vasta noin seitsemän vuotta myöhemmin.
"Minä heitän korttini vasta kun aika jättää", Erkkilä tokaisee.
Mutta onko todella niin, ettei veteraaniautoilija ole aiheuttanut yhtään rysäystä liikenteessä?
"No, olen minä kyllä kerran kraapaissut yhtä autoa kylkeen. Siitä tuli maalauslaskua 890 markkaa."